torstai 12. helmikuuta 2009

No justiinsa

Nyt paukahti tuonne raamatunlauselootaan sitten semmoinen teksti, joka ei tätä akkaa miellytä. Tuo on juuri oiva esimerkki niistä jutuista, joita en siitä kirjasta purematta niele, tai tarkemmin sanottuna en niele ollenkaan, en edes lihamyllyn läpi jauhettuna ja maustettuna. On tunnettava raamatunhistoriaa ja jonkin verran sen ajan kulttuurisia tapoja, jotta tajuaa, miten erilaisessa maailmassa silloin elettiin, kun Raamattua kirjoitettiin.

Sekään ei tietenkään riitä perusteluksi sellaiselle, että ryhtyy valikoimaan siitä kirjasta vain itseään miellyttäviä ajatuksia. Minä näen asian kuitenkin niin, että se on alusta loppuun ihmisen kirjoittama kirja, johon Jumala on Henkensä kautta vaikuttanut. Siinä on sekä inhimillistä tulkintaa että Jumalan sanaa, eikä meidän aina ole mahdollista kuin veitsellä leikaten erottaa niitä tarkasti toisistaan.

Jotkut ovat varovaisia ja yrittävät noudattaa kaikkea mahdollisimman pilkuntarkasti. Minä otan riskin ja käytän myös tätä päätä ja sydäntä, jonka olen samalta Luojalta saanut. Meillä ei kumpikaan puoliso ole toiselle alamainen, vaan olemme täysin tasa-arvoisia kumppaneita. Toki ongelmiakin riittää, mutta siitä alamaisuusaiheesta ei ole ollut koskaan pienintäkään vääntöä.

2 kommenttia:

  1. Noin minäkin asiaa ajattelen. Että Raamattu on kaksinainen siinä missä ihminenkin. Siinä on se jumalallinen ja se inhimillinen sekoittuneena eikä Raamattua voi lukea ottamatta huomioon sitä kulttuuritaustaa tai niitä olosuhteita, joissa se on kirjoitettu.

    VastaaPoista
  2. Huojentavaa kuulla, Varsinkin teologin sanomana ;-)

    VastaaPoista