Näin täällä tänä talvena, enkä voi sanoa olevani pahoillani lumen ja pakkasen puutteesta. Saatiinhan sitä lajia jo kahtena edellisenä talvena useamman vuoden edestä.
Teemana toivo tai ainakin sen etsiminen. Näkökulmana ojentautuminen sen mukaan, mikä ei vielä näy. Muistiinmerkittyjä toiveikkaita ajatuksia itselle ja ystävällismielisille kanssaihmisille. Toivonmurskaajat hakeutukoot muualle.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hetkiä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hetkiä. Näytä kaikki tekstit
lauantai 24. joulukuuta 2011
torstai 8. huhtikuuta 2010
Teepussiviisautta

Jossain blogeistani olen jo tunnustanutkin, että olen hurahtanut "teepussiviisauksiin". Omassa kodissani sitä laatua ei käytetä, mutta vanhempien luona käydessä nautin, vähintään yhtä paljon kuin teestä, niistä aforismeista, joita heidän käyttämänsä teelaadun pussinpidikkeessä lukee.
Viime kupposesta löytyi tämmöinen ajatus:
Sielu sairastuu,
kun sydän ja järki
kadehtivat toisiaan.
-Tarmo Palonen-
Se puhutteli minua syvästi, mutta haluan makustella sitä vielä, ennen kuin kirjoitan jotain sen herättämistä pohdinnoista. Merkitsen sen nyt vaan tänne itselleni muistiin, jottei hyvä lause unohdu. Ehkä siinä on ajatuksentynkää jollekin toisellekin.
Viime kupposesta löytyi tämmöinen ajatus:
Sielu sairastuu,
kun sydän ja järki
kadehtivat toisiaan.
-Tarmo Palonen-
Se puhutteli minua syvästi, mutta haluan makustella sitä vielä, ennen kuin kirjoitan jotain sen herättämistä pohdinnoista. Merkitsen sen nyt vaan tänne itselleni muistiin, jottei hyvä lause unohdu. Ehkä siinä on ajatuksentynkää jollekin toisellekin.
maanantai 23. maaliskuuta 2009
Ilo
Tänään valitsen ilon, vaikka muitakin vaihtoehtoja olisi tarjolla. Katson hangella telmivää koiranpoikasta ja käännän kasvoni aurinkoon. Annan hymyn tulla kivun ja kyynelten läpi. Ihmeellistä, miten samaan aikaan voi kokea tunteiden koko kirjon surusta iloon, ahdistuksesta vapauteen. Joskus välähdysenomaisesti sitä tajuaa, että kaikki on läsnä kaiken aikaa. Ei tarvitse kuin ojentaa kätensä ja tarttua kiinni toivoon, valoon ja mielenrauhaan. Miksi en tee niin useammin?tiistai 3. helmikuuta 2009
Näkymä
Tällainen näkymä aukenee ikkunasta, josta useimmin katselen ulos. Eilen aurinko laski kauniisti. Meidän pihamme on aina pimeä, koska talon ympärillä kasvaa tiheä puusto. Kauempana aukenee kuitenkin avara Pohjanmaan lakeus. On valoa ja tilaa hengittää. Rakastan tuota etualalla näkyvää koivua. Todellisuudessa se on vielä paljon paksumpi kuin kuva antaa ymmärtää. Se on suosikkikasvini koko kahden hehtaarin puutarhassa. Iältään sen täytyy olla lähemmäs satavuotias. Tuntuu lohdulliselta ajatella, että se on ollut siinä ennen minua ja tulee todennäköisesti jäämään myös jälkeeni. Elämä on jotain paljon suurempaa kuin minun kaipuuni, kipuni tai keskeneräisyyteni, vielä suurempaa kuin tuo vanha, paljon nähnyt koivu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)