Pienistä pisaroista

Pienistä pisaroista
vähän kerrallaan
täyttyy niin kärsimyksen
kuin ilonkin malja.

Kun astia on täynnä,
liika valuu yli

Tänään taas
niitä päiviä, jolloin taivaan
kuppi on täynnä.
Ymmärrän sitä hyvin
levitän käsivarteni ja nostan
kasvoni vastaanottamaan
pilvien kyyneleet.

Olivatko ne ilon
vai surun pisaroita.
Taivas tietää,
vaan ei kerro.


-MILLAN-

Kohtaamisen vaikeudesta

Tommy Tabermann on muistaakseni kirjoittanut:

Tulla lujaksi.
Pysyä pehmeänä.
Siinä on haavetta kylliksi
yhdelle ihmiselämälle.

On surullista, että ihmisten välinen kohtaaminen on usein niin vaivalloista ja riskialtista. Vaikka parhaansa yrittää, voi silti tulla ymmärretyksi väärin, tai peräti ihan oikein, mutta niin, että toiselle tulee paha mieli, tapahtuu vahinkoa ja kommunikaatio katkeaa. Mieluummin silti olen se osapuoli joka loukkaantuu kuin se, joka tahallaan loukkaa. Haavat parantaa aika, mutta syyllisyys painaa pitkään.

Mitä enemmän vietän aikaa yksin, sitä ohkaisemmaksi tuntuu käyvän suojakuoreni. Aika usein nykyään tunnen itseni ihmisten ilmoilla kilpikonnaksi ilman suojakilpeä. Itsepuolustustaidot ja terve itsesuojeluvaisto kai ovat käytön puutteesta näivettyneet. Sattuu, kun satutetaan ja toisinaan, vaikkei toinen tahallaan kolhisikaan.

Harvassa ovat ne ihmiset, jotka tahtovat nähdä toisissa hyvää ja katsovat läpi sormien sitä, mikä ei ole kaunista. Kun sellaisen joskus kohtaa, täyttää ainakin minun mieleni kiitollisuus ja pyhyyden tunne. Sillä mitä muuta se on kuin Jumalan rakkauden heijastusta meissä, että osaamme katsoa pintaa syvemmälle, huuhtoa esille kultahiput hiekan ja roskan seasta, nähdä toisissamme Luojan kuvan ja lähimmäisen jyrkistä erimielisyyksistä, karusta ulkomuodosta tai kulmikkaasta käytöksestä huolimatta.

Vuosia sitten taisin miettiä näitä samoja asioita, kun kirjoitin tällaisen laulun:

Katsoit minua toisin

Katsoit minua toisin. Näitkö jotain muuta , vai annoitko anteeksi enemmän?
Sen, mitä toiset huomaa, osasit ohittaa, karun kuoren alta sisintä tavoittaa.

Luulen, että löysit sen mitä tahdoin olla,
sen miksi Luoja luotunsa tarkoittaa.
Rakkauden silmälasit silmilläsi näit enemmän.
Kuin enkelin siipi sun käsi...osasit koskettaa.

Katson näitä tänään, enkä toivo muuta
kuin , että osaisin rakastaa,
jokaisen hetken olla läsnä,
katsoa kohti ja oivaltaa.

Haluaisin löytää sen mitä tahdot olla,
sen mihin Luoja luotunsa tarkoittaa.
Rakkauden silmälasit silmilläni, enemmän..
Kuin enkelin siipi mun käsi..tahtoisin koskettaa.

Katsoit minua toisin. Näitkö jotain muuta
vai annoitko anteeksi enemmän.

Askel

ratkaiseva askel
askel oikeaan suuntaan
vai harha-askel

joskus vasta jäljet
paljastavat
oliko suunta oikea,
mitä jäi
jälkeen

Silloinkin

Hän luo silloinkin,
kun me näemme vain
tuhon ja kuoleman kasvot

Kun kaikki on loppu
Hänen tekonsa tulevat julki.
Ei ole enää esteitä
ihmeiden näkemiselle.

-Marja Lehtinen-Hattara-

Melkein

Ovat voimansa tunnossa.
Yrittävät selittää Jumalan pois.
Punnitsevat ilmaa
ja mittailevat matkaa
galaksin laidoille.
Ei ole henkiä, eikä taivasta,
he toteavat.
Melkein kaikki, mitä on
jo tiedetään.

Lapset hiekkalaatikollaan
ovat tutkineet kohta
jokaisen nurkan.
Nämä turvalliset laidat..
Mitä he pelkäävät?

-Millan-

Toivonkynttilä

Ei se
että huusit
kuolleen haudastaan,
mutta se, että sait
kivet herpoamaan
kivisydänten käsistä.
Sille minä sytytän
toivonkynttiläni.
-Rakel Liehu-

Paha päivä, hyvä havainto

Tänään on ollut paha päivä, oikein paha. Sattuu niin, että mielessä on käynyt varsin epätoivoisia keinoja päästä eroon tästä loppuun kuluneesta tomumajasta.

Onnetonta oloani olen pakoillut jälleen surffailemalla ihmisten blogeissa. Tänään tein pienen, mutta itseäni yllättävän havainnon: naisvaltaisesta blogimaailmasta olen löytänyt yllättävän monta hyvää ja puhuttelevaa blogia, joiden kirjoittaja on mies. Tänään olen viipynyt erityisesti yhdessä, jossa kirjoittaja kuvaa elämänsä valoja ja varjoja niin kauniisti ja aidosti, että käsitykseni miessukukunnasta parani taas piirun verran.

Tarkennukseksi on todettava, että en minä yleensä ymmärrä sen paremmin Naisia kuin Miehiäkään isolla alkukirjaimella, siis ihmisiä, jotka määrittelevät itsensä nimenomaan sukupuolensa kautta ja ovat omaksuneet jonkin ahtaan sukupuoliroolin. Ymmärtämisellä en nyt tarkoita hyväksymistä, vaan sitä, että en tavoita sellaisen kokemistavan ydintä ja merkityksiä. En vain käsitä. Se on vierasta ja hämmentävää, enkä koe sitä läheiseksi, kun en enää aikoihin ole elänyt sellaisten ihmisten kanssa.

Tänään joka tapauksessa löysin lohtua, iloa ja toivoa muun muassa Äijäblogi ll nimisestä blogista ja mieleen nousi tämä runo.

Rakastan impressionismia
laivoja lahdella aurinkosumussa

Sumu,
onpa se kaunista,
sinä sanot ja
minä hätkähdän
miehen sanoja.

Salaa alan uskoa
miehen ihmisyyteen.

-Marja Lehtinen-Hattara-