Keskiyö ylläni

Masennukseen sairastuttuani en enää ole kyennyt nauttimaan kertomakirjallisuudesta. Keskittymiskyky ei riitä, eikä mielikuvitus jaksa värittää tarinoiden kuvailemia maailmoita eläviksi.

Toissapäivänä kyllästyin kuitenkin television väkivalta- ja urheilupainotteiseen tarjotaan ja tartuin erään suosikkikirjailijani opukseen.

Terry Pratchett on edelleen käsittämättömän tuottelias, vaikka sairastaa tietääkseni Alzheimerin tautia.

Kaikista kymmenistä kirjoistaan suosikkitarinani on tämä Tiffany Särkysestä kertova neliosainen sarja, jossa vilahtavat kaikki muutkin suosikkihahmoni hänen teoksistaan.

Vaikka tämä nimenomainen tiiliskivi on mielestäni harvinaisen kehnosti käännetty (omituisia virheitä lauserakenteissa), tarinan monikerroksisuus  ja lempeä viisaus viehätti minua kovasti.

Aivan kuin ikä olisi tuonut kirjailijalle viiltävän nokkeluuden rinnalle aavistuksen verran enemmän syvällisyyttä ja lämpöä. 

Tästä lukukokemuksesta tuli hyvä mieli.

Eeva Kilpi

On vain yksi periaate:
epätäydellisyys.
Joka hyväksyy sen
jaksaa elää.
-Eeva Kilpi-



Heikkous
Se todella voimaa kysyy.
-Eeva Kilpi-


Ihmiset kuolevat,
koirien ulkoiluttaminen jatkuu.
Minä otan osaa.

Ratkaisuja ei ole.
Totuuksia on monta
Uho syntyy silloin
kun siihen ei ole varaa.

Satakieli laulaa.
Kello on nolla.
Oi että kaipaisin.
Se kuuluisi tällaiseen hetkeen.
-Eeva Kilpi-

Olenko onnellinen?

Masentuneena lukeminen ei ole minulle helppoa. Näkökulma asioihin vääristyy. Tekstistä ikäänkuin pomppaa silmille ne asiat, joista ärsyynnyn tai syyllistyn. Keskittymiskyky on heikko ja herää kysymys kannattaako ylipäätään lukea, jos ei siitä jää mitään mieleen? Muistikin kun alkaa olla rapakunnossa. (Kannattaako elää, kun kumminkin kuolee, joopa joo, kyllähän näitä typeriä kysymyksiä elämäänsä turhautuneella riittää).

Joka tapauksessa tartuin pitkästä aikaa kirjaan ja onneksi se osoittautui vaivan arvoiseksi. Juha Perttulan Olenko Onnellinen on helppolukuista tekstiä tohtorismiehen kirjoittamaksi. Lisäksi hän tuntuu ajattelevan asioista niin samalla tavalla kuin tämä lukija itse, ettei mitään suurempaa päänsisäistä konfliktia päässyt syntymään.

Viime yö meni kipujen takia valvoessa ja lukiessa. Nyt ei riitä voimia omaan ajatteluun, mutta tekee mieli merkitä muistiin siitä kirjasta pari mehevää lainausta:

Onnellisuus on aina sekoitus onnellisuuden yleistä olemusta ja yksilön omakohtaista onnellisuutta.

Onnellisuus on yleinen ja kokonaisvaltainen kokemus siitä, että minun on hyvä olla sellainen kuin olen ja elää sellaista elämää kuin elän.

Onnellisuuden kokonaisvaltaisuus ilmenee niin, että se sisältää eri tavalla muodostuneita kokemuksia, esimerkiksi tietoa, tunteita, intuitiota ja uskomuksia. Ne ovat olemassa vain toisiinsa kietoutuneina, vaikka joskus tuntuukin kuin toiminnassa olisi vain yhdenlaisia kokemuksia.

Pohtimisen arvoiselta tuntuu myös Perttulan kirjassaan esittelemä Aristoteleen näkemys onnellisuuden osatekijöistä, mutta siihen taidan palata jonakin virkeämpänä hetkenä.