Vuosi vaihtui. Minä pysyn samana. Ei siis aihetta lupauksiin. En jaksaisi pitää niitä kumminkaan. En jaksa mitään muutakaan..
Vuosi
vaihtui silti ihan mukavissa merkeissä. Naapureiden ilotulitukset
näkyivät ikkunasta hyvin. Ne olivat tänä vuonna aiempaa näyttävämpiä,
eikä hajalaukauksia säädetyn ajan ulkopuolella toistaiseksi ole tullut
liikaa.
Nämä kollektiiviset taitekohdat kalenterissa
ovat periaatteessa hyviä ja hyödyllisiä. Jos olisin yhtään energisempi,
päättäisin toki pitää kunnostani ja läheisistäni parempaa huolta sekä
tehdä jotain konkreettista niin elämän laatuni kuin maailman tilan
hyväksi.
Valitettavasti kaikki voimat kuluvat pelkkään
hengittelyyn. Kivut ovat kovat, kun ulkona sataa räntää. Huoli
sairastavista rakkaista sekä muutamasta muusta jutusta on tällä
hetkellä suuri. Tekee melkein mieli maata hiljaa, yrittää ikään kuin
maastoutua. Jospa kohtalo iskisi seuraavan mäjäyksensä vahingossa
sivuun.
..Vaikka enhän minä mihinkään kohtaloon usko.
Korkeimman johdatukseenhan minä oikeasti luotan. En vaan aina ymmärrä,
mikä on tämän kaiken kärsimyksen tarkoitus maailmassa. On helpompi
syyttää kohtaloa kuin Häntä.