perjantai 27. helmikuuta 2009

Toivon siemenet

Eilen posti toi Hyötykasviyhdistykseltä mukavan paketin. Siellä oli siskon kanssa yhdessä tilaamamme siemenet. Tänään olin niin kipeä, etten sohvalta jaksanut montaa metriä liikkua. Hypistelin mieleni piristykseksi niitä pusseja ja yhtäkkiä pääsin ihan ihmeesti tolpilleni. Tummanpunaisten tarhaorvokkien kylvöohjeissa nimittäin luki, että esikasvatus aloitetaan tammi-helmikuussa ja helmikuuhan loppuu ihan justiinsa!

Eikun multaa ja kylvölaatikkoa etsimään. Ne itävät kuulemma pimeässä ja aika hitaasti. Ehkä kolmen viikon päästä saan ihastella ensimmäisiä sirkkalehtiä - ellei joku kissatuholainen ennen sitä keksi multalaatikolle muuta käyttöä.

Sisukaluissani on kuulemma laajalle levinnyt tulehdus. Apteekissa odottaa resepti kahta eri antibioottia varten. Tänään olin vain niin heikossa kunnossa, etten jaksanut edes kaivaa autoa hangen alta esille ja ajella kymmenen kilometrin päähän niitä hakemaan. Ehkä huomenna.. Tänään paistoi jo aurinko ja ikkunan läpi kuulin, kuinka joku pihapuussa sanoi titityy.

Siskokin sai kuin ihmeen kautta työpaikan - vieläpä hyvin läheltä omaa alaansa, jolle työllistyminen on hyvin vaikeata. Pitkän raskaamman jakson jälkeen hänenkin elämässään ovat monet asiat järjestyneet. Unelmat, jotka ovat nukkuneet kuin talvihorrosta lumen alla, ovat heränneet kasvamaan ja kantavat nyt hedelmää.

Onnelliset ihmiset säteilevät ympäristöönsäkin onnellisuutta. Luin siitä vastikään jonkin uutisen. Minä en ainakaan osaa kadehtia sen paremmin tuttuja kuin vieraampiakaan. Toisen ilo on ilo minullekin - ainakin, jos ei ole kyse vahingonilosta. Rohkaisevia esimerkkejä tarvitaan aina.

Ehkä minunkin elämässäni voi vielä jotain hyvää kasvaa, vaikka vielä on maassa routa ja toivon siemenet onnettoman pieniä mustan mullan alla..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti