tiistai 24. helmikuuta 2009

Elämän tanssi

Sekä hyvällä ystävälläni että äidilläni on tapana kuvailla minulle tarkasti näkemiään unia. Minusta se on hauskaa ja kiinnostavaa, vaikken aiheesta paljon ymmärräkään. Psykologian opinnoissani en juurikaan innostunut Freudista enkä Jungista, joille unilla oli suuri merkitys. Omat uneni ovat enimmäkseeni yhtä tylsiä ja proosallisia kuin valve-elämänikin. Viime yönä näin kuitenkin jotain, joka nostatti vielä aamullakin hymyn kasvoilleni ja pisti kaivamaan unikirjan esiin.

Uneksin nimittäin, että avasin oven koulun liikuntasaliin, joka oli tyhjä ja hieman hämärä. Annoin periksi samalle kiusaukselle, jota olen kokenut usein valveilla ollessakin ja pistin tanssiksi. Otin vauhtia yhdestä nurkasta ja siirryin suorastaan lentävällä hyppysarjalla salin nurkasta toiseen ilman ,että keho tuntui raskaalta tai mihinkään sattui. Olo oli kevyt, vahva ja onnellinen. Sellaista en ole tainnut kokea sitten lapsuuden, jolloin jonkin aikaa harrastin balettia ja kokeilin telinevoimistelua.

Unikirjani mukaan tanssi on nuoruuden, ilon ja voiton vertauskuva. Sen mukaan tanssi symboloi itse elämää.Moninaisten siihen liittyvien selitysten joukosta minulle sopii kai parhaiten tämä pätkä: "Tanssi voi vihjata myös hänen haluunsa olla tyytyväinen ja onnellinen".

Itse en jaksa kovin vakavasti uniini suhtautua. Niistä harvoin tuntuu välittyvän mitään sellaista, mitä en ihan valveillakin kykenisi tiedostamaan. Joka tapauksessa unessa tunne oli ihana. Kehoni on jo kauan sitten unohtanut, miltä tuntuu olla vahva, kevyt ja kivuton. Oli autuasta kokea se uudelleen - edes hetken unessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti