Arkistoja selaillessa huomaan, että jokin teema on aina askarruttanut minua pitempään kuin vain yhden laulun verran. Samasta aiheesta on useimmiten tullut tehtyä monta biisiä. Tämä teksti on samalta vuodelta kuin tuo Taivaanrannanmaalari. Molemmista tehtiin myös demoversio viimeisimmälle levylleni, joka sitten jäi vaiheeseen... kuten niin monet muutkin asiat elämässäni, kun sairaudet veivät voiton.
Tämä teksti tuli mieleen tuosta Ailan eilisestä kommentista. Musta multa, siemen ja uuden kevään mahdollisuus. Siinä taitaa todellakin olla jotain hyvin toiveikasta.
Aika on
Pilvet lipuvat kuin laivat taivaanrannasta toiseen.
En katso huomiseen. En edes usko moiseen.
Yönmusta hiljaisuus, taivaalla kirkas elokuun kuu.
Illan viileydessä mieli yksinäinen muistoihin kietoutuu.
Kuin kuiskaus tuuleen on tämä hetki,
vaan iäisyyden kestää elämänretki.
Aikaa ei ole. Kaikki on tässä.
Mennyt ja tulevaisuus samassa kädessä.
Aamutaivan purppuraa aurinko maalaa.
On aika rakentaa ja on aika purkaa.
Syystuuli pudottaa keltaiset lehdet pihakoivujen.
Aamun kuulaudessa kiirii lähtöhuudot kurkiaurojen.
Kuin kuiskaus tuuleen...
Kuin kukka kurkottaa aurinkoa vastaan
kirkkauden lähde kutsuu pimeästä lastaan.
Valkoisen hangen saa peitokseen nukkuessaan Äiti Maa.
Mustan mullan alla toivon siemen kasvun aikaa odottaa.
Kuin kuiskaus tuuleen on tämä hetki,
vaan iäisyyden kestää elämänretki.
Aikaa ei ole. Kaikki on tässä.
Mennyt ja tulevaisuus samassa kädessä.
Tämä teksti tuli mieleen tuosta Ailan eilisestä kommentista. Musta multa, siemen ja uuden kevään mahdollisuus. Siinä taitaa todellakin olla jotain hyvin toiveikasta.
Aika on
Pilvet lipuvat kuin laivat taivaanrannasta toiseen.
En katso huomiseen. En edes usko moiseen.
Yönmusta hiljaisuus, taivaalla kirkas elokuun kuu.
Illan viileydessä mieli yksinäinen muistoihin kietoutuu.
Kuin kuiskaus tuuleen on tämä hetki,
vaan iäisyyden kestää elämänretki.
Aikaa ei ole. Kaikki on tässä.
Mennyt ja tulevaisuus samassa kädessä.
Aamutaivan purppuraa aurinko maalaa.
On aika rakentaa ja on aika purkaa.
Syystuuli pudottaa keltaiset lehdet pihakoivujen.
Aamun kuulaudessa kiirii lähtöhuudot kurkiaurojen.
Kuin kuiskaus tuuleen...
Kuin kukka kurkottaa aurinkoa vastaan
kirkkauden lähde kutsuu pimeästä lastaan.
Valkoisen hangen saa peitokseen nukkuessaan Äiti Maa.
Mustan mullan alla toivon siemen kasvun aikaa odottaa.
Kuin kuiskaus tuuleen on tämä hetki,
vaan iäisyyden kestää elämänretki.
Aikaa ei ole. Kaikki on tässä.
Mennyt ja tulevaisuus samassa kädessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti