Olen kaikkea muuta kuin niin sanottu "mannalappukristitty", siis sellainen, joka olisi joskus tökännyt näppinsä Raamatun väliin ja uskonut sitten, että etusormen alle osuva kohta on jokin suora viesti Jumalalta. Olen aina ajatellut, että sellaisessa voi helposti käydä kuin vitsissä, jossa joku sitä kokeili ja ensin tuli kohta "niin Juudas meni ja hirtti itsensä". Kun sanoma tuntui hieman liian karulta, uskovainen päätti koettaa uudelleen ja seuraavaksi osui kohta "mene ja tee sinä samoin".
Iso kirja opettaa , että Jumala puhuu ihmiselle Raamatun sanan ja Pyhän Henkensä kautta. Mikään vastausautomaatti kaikkiin elämän kysymyksiin se kirja ei kuitenkaan ole. Voimme rukoilla ja saada rukousvastauksia. Yliluonnollisilta vaikuttavia ihmeitäkin voi tapahtua, mutta Jumalan tiet ovat tutkimattomat. Meille on annettu käytettäväksi myös järki ja se niin sanottu intuitio. Minun elämässäni Kaikkivaltias näyttää vaikuttavan selvimmin toisten ihmisten ja ihan järjellisen päättelyn kautta. Sanoohan se Biblia niinkin, että Jumala vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä.
Tuo hassu vaihtuvien raamattunlauseiden laatikko on kuitenkin ehtinyt hämmästyttää minua monena päivänä sen jälkeen, kun sen pari viikkoa sitten siihen asensin. Häkellyttävän usein siihen ilmestyy jotain, joka ihan saumattomasti sopii senpäiväisiin päällimmäisiin aatoksiini.
Tämä tämänpäiväinen oli nyt kuitenkin kaiken huippu. Viime yön unettomina tunteina sorvailin nimittäin tekstiä juuri tuosta lauseesta, joka tänä aamuna yllättäen olikin ilmestynyt laatikkoon. Se oli nuoruusvuosina suosikkikohtani koko kirjasta ja osaan sen ulkoa vain vanhan käännöksen mukaan. Yöllä ajattelin, että täytyy heti aamulla tarkistaa, onko se paljonkin uuden käännöksen myötä muuttunut...
Nyt ei tarvinnut tarkistaa, mutta enemmät pohdinnat aiheesta jätän toiseen kertaan. Joidenkin asioiden edessä tekee mieli vain sulkea suunsa ja olla kiitollinen. Kaikkea ei tarvitse selittää puhki, eikä repiä järjellä kappaleiksi. Liian usein olen sitä elämässäni harrastanut ja monesta hyvästä ja kauniista sen vuoksi jäänyt paitsi.
Iso kirja opettaa , että Jumala puhuu ihmiselle Raamatun sanan ja Pyhän Henkensä kautta. Mikään vastausautomaatti kaikkiin elämän kysymyksiin se kirja ei kuitenkaan ole. Voimme rukoilla ja saada rukousvastauksia. Yliluonnollisilta vaikuttavia ihmeitäkin voi tapahtua, mutta Jumalan tiet ovat tutkimattomat. Meille on annettu käytettäväksi myös järki ja se niin sanottu intuitio. Minun elämässäni Kaikkivaltias näyttää vaikuttavan selvimmin toisten ihmisten ja ihan järjellisen päättelyn kautta. Sanoohan se Biblia niinkin, että Jumala vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä.
Tuo hassu vaihtuvien raamattunlauseiden laatikko on kuitenkin ehtinyt hämmästyttää minua monena päivänä sen jälkeen, kun sen pari viikkoa sitten siihen asensin. Häkellyttävän usein siihen ilmestyy jotain, joka ihan saumattomasti sopii senpäiväisiin päällimmäisiin aatoksiini.
Tämä tämänpäiväinen oli nyt kuitenkin kaiken huippu. Viime yön unettomina tunteina sorvailin nimittäin tekstiä juuri tuosta lauseesta, joka tänä aamuna yllättäen olikin ilmestynyt laatikkoon. Se oli nuoruusvuosina suosikkikohtani koko kirjasta ja osaan sen ulkoa vain vanhan käännöksen mukaan. Yöllä ajattelin, että täytyy heti aamulla tarkistaa, onko se paljonkin uuden käännöksen myötä muuttunut...
Nyt ei tarvinnut tarkistaa, mutta enemmät pohdinnat aiheesta jätän toiseen kertaan. Joidenkin asioiden edessä tekee mieli vain sulkea suunsa ja olla kiitollinen. Kaikkea ei tarvitse selittää puhki, eikä repiä järjellä kappaleiksi. Liian usein olen sitä elämässäni harrastanut ja monesta hyvästä ja kauniista sen vuoksi jäänyt paitsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti