maanantai 13. huhtikuuta 2009

Ikuinen elämä

Hirvittää myöntää, kun se kuulostaa niin friikiltä, mutta ajatus ikuisesta elämästä ei ole koskaan tuntunut minusta houkuttelevalta. Kun ei tämä maallinen elämä ole parhaimmillaankaan tuottanut kovin suurta mielihyvää, eikä mielikuvitus ole kantanut ajallisen olevaisuuden rajojen yli, olen suosiolla jättänyt tuonpuoleisuuteen liittyvien mielikuvien maalailun muille.

Sen vaan sanon, että jos siellä taivaassa harppuja soitetaan, niin minä ottaisin kyllä mieluusti mukaan korvatulpat, enkä perustaisi pahemmin helmiporteista ja kultaisista kaduistakaan. Kauniisti harmaaksi kauhtunut lankkuaita ja kesäisen lämmin hiekkatie miellyttäisivät enemmän..

No, vakavasti puhuen tässä hetkessä tuppaa vain olemaan meikäläiselle niin paljon päänvaivaa ,että iankaikkisen elämän toivo merkitsee minulle enemmän selviytymistä tässä ja nyt kuin tulevan odottamista. Sitä, että olemassaolo on edes jotenkuten kestettävissä, koska on turva Jumalassa ja vahva aavistus siitä, että jossain on olemassa jotain ehyempää, kivuttomampaa, parempaa ja puhtaampaa kuin tämä, mihin nyt yllän, ...ja että silloin tällöin Jumalan kirkkaus ja täyteys pilkahtelee tämän luomakunnan kauneudessa kaiken turmeltuneisuudenkin alta.




5 kommenttia:

  1. Onhan sitä ikuisuutta ollut
    aikaa miettiä. Huokaus.
    Pääasia on päästä perille,
    muusta ei ole väliä:)

    VastaaPoista
  2. Minullekaan toivo ikuisesta elämästä, tai huoli helvettiin joutumisesta ei ole ollut motiivina uskonnolliselle etsinnälle, vaan nimenomaan eheytyminen tässä elämässä. Mutta vähitellen ajatus sielun kuolemattomuudesta on alkanut puhutella. Nykyään ajattelen, että ehkä kysymys on liikkeestä, joka alkaa täällä maan päällä. Olemme joko eheytymisen tai hajoamisen prosessissa. Ehkä kuoleman raja näyttää merkittävältä vain täältä puolelta tarkasteltuna, Jumalan maailmassa rajan merkitys onkin ehkä vähäisempi, ehkä jopa olematon. Harput ja kultakadut ovat kielikuvia, joiden avulla on yritetty kuvata sellaista mitä ei oikeastaan voi sanoilla kuvata ja mistä meillä ei ole tietoa.

    VastaaPoista
  3. Ihanan lohdullista kuulla, Herne, että jotakin toistakin josku väsyttää tänä hektisenä ja dynaamisuutta ihnnoivana aikana...

    Upea ajatus tuo eheytymisen tai hajoamisen prosessi, Matilda. Minusta se on syvällinen ja lohdullinen.

    VastaaPoista
  4. Hitsiläinen, kun tämän lainakoneen näppäimet takertuvat ja tulee ylettömästi virhelyöntejä... Niin kai joskus, eri syistä, myös tässä elämässä..;-)

    VastaaPoista
  5. Linkkiä tästä biisistä olen jakanut monille ja soittanut sitä facebookissa kyllästymiseen asti kaikille. Vaikka on vanha, niin tässä on jotain ajatonta ja ihanaa.

    Ikuinen elämä taitaa olla meille vielä hyvin absurdi käsite koska emme pysty sitä ymmärtämään. Viimeisten kuukausien aikana minulle on tullut kaipuu sinne missä ei enää ole tuskaa. Toki mielelläni taistelen myös täällä vaikka eläminen ei helppoa olekaan.

    VastaaPoista