Tänään on olo kuin syvässä kuilussa, kylmän kaivon pohjalla, minne aurinkokin pilkahtaa vain hetkeksi keskellä päivää.Oman kivun lisäksi yli vyöryy nyt toisten murheet: sairaudet, työpaikkakiusaaminen, suoranainen väkivalta ja valheet.
Ei auta tässä elämän valoisampien puolien haeskelu, eikä ihminen totisesti näytä nyt kauniilta. Kaikkein karuinta on kohdata pahuus. vääryys, julmuus ja synti juuri siellä, mistä sen kuvittelisi olevan kauimpana. Me kristityt emme tosiaankaan Herraamme muiden joukossa aina positiivisesti edusta.
Heikkoutta on niin monenlaista. Joskus se pukeutuu vahvuuden ylemmyydentuntoiseen kaapuun. Isä Jumala toki näkee naamionkin taa, mutta voi, kunpa näkisimme me tavalliset kuolevaisetkin. Ehkä narsistin haavoitettuun sieluun kurkistaminen saisi paremmin sietämään sen vahingon ja pahan, mitä loukattu, sairas ego ympärilleen kylvää.
Mutta milloin pitää antaa anteeksi ja milloin nousta taisteluun oikeuden puolesta? Sen kun osaisi erottaa..
Ei auta tässä elämän valoisampien puolien haeskelu, eikä ihminen totisesti näytä nyt kauniilta. Kaikkein karuinta on kohdata pahuus. vääryys, julmuus ja synti juuri siellä, mistä sen kuvittelisi olevan kauimpana. Me kristityt emme tosiaankaan Herraamme muiden joukossa aina positiivisesti edusta.
Heikkoutta on niin monenlaista. Joskus se pukeutuu vahvuuden ylemmyydentuntoiseen kaapuun. Isä Jumala toki näkee naamionkin taa, mutta voi, kunpa näkisimme me tavalliset kuolevaisetkin. Ehkä narsistin haavoitettuun sieluun kurkistaminen saisi paremmin sietämään sen vahingon ja pahan, mitä loukattu, sairas ego ympärilleen kylvää.
Mutta milloin pitää antaa anteeksi ja milloin nousta taisteluun oikeuden puolesta? Sen kun osaisi erottaa..
Aina kannattaa taistella oikeuden puolesta! Sehän ei poissulje anteeksiantoa? Ihminen todella osaa yllättää julmuudellaan. Kauempaa katsoen näyttää kivalta, mutta lähellä ollessa kärsii kaikki...
VastaaPoistaPelottaa vaan se, että niiden taistelujen seurauksena voi tulla myös "siviiliuhreja". Mielettömän raivon partaalle ärsytetty narsisti kun ei useinkaan katso, kenen päälle käy kostonhimossaan, vaan suhtautuu periaatteella "joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan"..
VastaaPoistaOletko joskus koettanut kurkistaa sairaaseen sieluun, löytää sieltä jotain tuttua?
VastaaPoistaEiköhän sitä löydy sieltä aina.
VastaaPoistaVoi kurja :-(
VastaaPoistaAina kun kuulen tarinoita siitä, miten kristityt ovat satuttaneet toisia, joskus jopa väittäen ajavansa Jumalan tahtoa, mieleeni tulee Jeesuksen rukous ristillä "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät".
Mutta mielestäni anteeksiantamisen lisäksi meillä on oikeus, ehkä jopa velvollisuus, kamppailla vääryyttä vastaan.
Se, että miten, onkin sitten toinen, paljon vaikeampi kysymys...
Olisi parasta antaa anteeksi
VastaaPoistaekaksi, ja sitten taistella.
Siinä on se hyvä puoli, että sitä jonkenkin
nousee tilanteen yläpuolelle, eikä
ole sen vanki.
Itselleenkin on
parasta antaa anteeksi, muuten
ei jaksa taistella.