Nuoruus

Nuoruus katsoo kuvaansa ja tahtoo
nähdä kaiken, löytää vastauksen ikuisen ja oman.
Vuosien verhon läpi katson kauneutta.
En omaani kaipaa takaisin, mutta

elämän kevätauringon sun katseessasi nään.
Sen lämmön säteilevän tunnen
ja lähellesi jään - lämpimään.

Nuoruus katsoo kuvaansa ja uskoo
huominen on lupaus ja aika on vain mahdollisuus.
Vuosien painon harteillani tunnen mutta
sinussa löydän palan jotain kadonnutta.

Elämän kevätauringon sun katseessasi nään..

Nuoruus, katson sinua ja toivon
unelmalles siivet, jotka kantaa yli arjen kovan.
Vuosien virta kuljettakoon lempeästi.
Tosi Rakkaus tietäs valaiskoon loppuun asti.

Elämän kevätauringon sun katseessasi nään...

Kohtaamisen vaikeudesta

Tommy Tabermann on muistaakseni kirjoittanut:

Tulla lujaksi.
Pysyä pehmeänä.
Siinä on haavetta kylliksi
yhdelle ihmiselämälle.

On surullista, että ihmisten välinen kohtaaminen on usein niin vaivalloista ja riskialtista. Vaikka parhaansa yrittää, voi silti tulla ymmärretyksi väärin, tai peräti ihan oikein, mutta niin, että toiselle tulee paha mieli, tapahtuu vahinkoa ja kommunikaatio katkeaa. Mieluummin silti olen se osapuoli joka loukkaantuu kuin se, joka tahallaan loukkaa. Haavat parantaa aika, mutta syyllisyys painaa pitkään.

Mitä enemmän vietän aikaa yksin, sitä ohkaisemmaksi tuntuu käyvän suojakuoreni. Aika usein nykyään tunnen itseni ihmisten ilmoilla kilpikonnaksi ilman suojakilpeä. Itsepuolustustaidot ja terve itsesuojeluvaisto kai ovat käytön puutteesta näivettyneet. Sattuu, kun satutetaan ja toisinaan, vaikkei toinen tahallaan kolhisikaan.

Harvassa ovat ne ihmiset, jotka tahtovat nähdä toisissa hyvää ja katsovat läpi sormien sitä, mikä ei ole kaunista. Kun sellaisen joskus kohtaa, täyttää ainakin minun mieleni kiitollisuus ja pyhyyden tunne. Sillä mitä muuta se on kuin Jumalan rakkauden heijastusta meissä, että osaamme katsoa pintaa syvemmälle, huuhtoa esille kultahiput hiekan ja roskan seasta, nähdä toisissamme Luojan kuvan ja lähimmäisen jyrkistä erimielisyyksistä, karusta ulkomuodosta tai kulmikkaasta käytöksestä huolimatta.

Vuosia sitten taisin miettiä näitä samoja asioita, kun kirjoitin tällaisen laulun:

Katsoit minua toisin

Katsoit minua toisin. Näitkö jotain muuta , vai annoitko anteeksi enemmän?
Sen, mitä toiset huomaa, osasit ohittaa, karun kuoren alta sisintä tavoittaa.

Luulen, että löysit sen mitä tahdoin olla,
sen miksi Luoja luotunsa tarkoittaa.
Rakkauden silmälasit silmilläsi näit enemmän.
Kuin enkelin siipi sun käsi...osasit koskettaa.

Katson näitä tänään, enkä toivo muuta
kuin , että osaisin rakastaa,
jokaisen hetken olla läsnä,
katsoa kohti ja oivaltaa.

Haluaisin löytää sen mitä tahdot olla,
sen mihin Luoja luotunsa tarkoittaa.
Rakkauden silmälasit silmilläni, enemmän..
Kuin enkelin siipi mun käsi..tahtoisin koskettaa.

Katsoit minua toisin. Näitkö jotain muuta
vai annoitko anteeksi enemmän.

Askel

ratkaiseva askel
askel oikeaan suuntaan
vai harha-askel

joskus vasta jäljet
paljastavat
oliko suunta oikea,
mitä jäi
jälkeen

Varjoa ja heijastusta

Jää taakse eilinen. Huomisesta vielä mitään tiedä en.
Tänään tämän hetken lahjaks sain.
Sen elää tahdon kuin se olis ainoain.

Ei pelko valtaa saa. Toivo suurempi on tuskaa kuolemaa.
Sen valo kirkastaa edessämme tietä,
joka kotiin johtaa.

Ei elämää ilman kipua.
Ei valkeaa ilman mustaa.
Tämä aika on kaipausta,
varjoa ja heijastusta,
kohti aamun sarastusta kulkemista.

Kun puhuu hiljaisuus, Luojastansa kertoo luonnon kauneus.
Tänään tämän kaiken lainaks sain.
Sen rakkaudella valmisti mun Jumalain.

Tämän ainoan elämän, samalla kauniin ja kipeän, elän
Häneen turvaten, kiittäen ja toivossa muistaen:

Ei elämää ilma kipua.
Ei valkeaa ilman mustaa.
Tämä aika on kaipausta,
varjoa ja heijastusta,
kohti aamun sarastusta
kulkemista.

Miksi?

Päivä painuu iltaan. Linnut piiloutuu,
laululinnut, elämäni linnut.
Sinulta Jumala sain tämän lahjan.
Sinä myöskin näytät milloin on aika
pois se luovuttaa.

Läheisyyden lämpö, katseen kosketus.
Jotain muuttui. Särkyi rakkaus.
Sinulta Jumala sain tämän lahjan.
Sinä myöskin näytät milloin on aika
pois se luovuttaa.

Ihminen elää kuin ruoho maan.
Syksy tulee ja sato korjataan.
Sinulta Jumala sain tämän lahjan.
Sinä myöskin näytät milloin
on aika pois se luovuttaa.

Tänään itken, tänään huudan,
kysyn tuhat kertaa miksi.
En ymmärrä ja se koskee.
Mutta ehkä huomenna,
ehkä vuosien kuluttua näen
jotain siitä, mitä tarkoitti Jumala
kun antoi käydä näin.
Hän antoi käydä näin.

Rakkaus on uusiutuva luonnonvara

Joskus vuosia sitten juttelin miespuolisen ystäväni kanssa, joka oli yhden lapsen isä. Hämmästyin kovasti, kun tuo mies sanoi, etteivät he vaimonsa kanssa ole edes harkinneet useampia lapsia, koska heistä tuntui, etteivät he mitenkään pysty rakastamaan useampaa pientä ihmistä yhtä paljon kuin sitä ainokaista.

Minusta se oli hassu ajatus ja on yhä edelleen. Toki aika ja voimat voivat loppua kesken. Taloudellista tilannettakin on hyvä ajatella ja elinolosuhteita. Tila voi asunnosta loppua kesken, mutta ei ikinä ihmisen sydämestä. Rakkaus on alati uusiutuva luonnonvara. Sitä riittää rajattomasti ja usein se auttaa selviytymään myös monista arjen hankaluuksista.

Minulla ei ole lapsia, mutta perheemme on silti suuri. Siihen kuuluu paljon karvaisia nelijalkaisia jäseniä ja pari höyhenpukuistakin. Vaikka en ole koskaan mielessäni verrannut lapsia ja lemmikkieläimiä toisiinsa, enkä koe, että lemmikit ovat minulle mitään lapsen korvikkeita (yhtä hyvin voisi kysyä ovatko lapset joillekin lemmikin korvikkeita), tiedostan, että molemmat ovat persoonia. Sekä pienillä ihmisillä että lemmikkieläimillä on yksilölliset tarpeensa. Niihin jokaiseen syntyy omanlaisensa vuorovaikutussuhde ja jokaisesta tulee omalla tavallaan tärkeä.

Rakkaus, jota tunnemme toisia ihmisiä tai muita elollisia kohtaan, ei ole keneltäkään pois. Päinvastoin, se tuo jotain hyvää ja kaunista maailmaan. Lisäksi rakkaudella on taipumus herättää vastakaikua. Lämpöön vastataan lämmöllä, huolenpitoon huolenpidolla ja rakkautta kyllikseen saanut jakaa sitä usein mielellään myös eteenpäin. Onhan rakkaus uusiutuva, uutta luova ja ihmeellisesti eheyttävä voima.

Sateenkaari

Sateenkaari taivaalla,
sovinnon ja toivon merkki,
muistuttaa myös siitä, että
enää ei kenenkään tarvitse hukkua
kyyneliin