torstai 30. heinäkuuta 2009

Mustaa ja valkoista


Aloittaessani tätä blogia kuvittelin pystyväni erottelemaan jyvät akanoista ja oman pimeyteni valonpilkahduksista. Kuvittelin, että kykenisin merkitsemään muistiin monenlaisia pieniä ja suurempia asioita, jotka ovat minua ilahduttaneet ja kasvatelleet toivoa vaikeuksienkin keskellä. Tästä piti siis tulla jonkinlainen toiveikkaiden ajatusten mehukellari, josta luulin ammentavani voimaa ja vitamiineja, kun talven synkimmät ajat koittavat.

En onnistunut pyrkimyksissäni. Masennus, sairaus ja toivottomuus puskevat läpi kaikista teksteistäni ja teeskentely ahdistaa. Joskus se, että pakottautuu etsimään valoisia puolia, auttaa tosiaan paremmin näkemään ja kokemaan ne. Minulla se ei nyt toimi.

Tästä ei myöskään aluksi pitänyt tulla varsinaisesti uskonnollinen blogi, koska koen, että niissä asioissa minulla ei ole kenellekään mitään annettavaa. Parasta antia ovatkin olleet lukijoiden upeat kommentit. Niistä olen iloinnut ja saanut paljon rohkaisua.

Nyt on tullut kuitenkin aika pistää pillit pussiin Toivon kodin osalta. Krätisemistä jatkan edelleen toisessa blogissani ja otukset mellastavat Suklaamurussa ja Kermakaramellissa. Kiitos kaikille lukijoille ja Jumalan siunausta teidän kaikkien elämään. Toivon koti poistuu blogosfääristä muutaman päivän kuluessa.


10 kommenttia:

  1. Kaikella on aikansa, mutta ikävää, että blogisuosikki katoaa.

    VastaaPoista
  2. Toivon kodilla on ollut oma aikansa. Aika on siis taas heittää kivet ja kerätä ne sitten taas muualla.

    VastaaPoista
  3. haikein mielin hyvästelen toivon kodin.
    jatkakoon toivo kuitenkin seuralaisenasi ilman blogia!

    VastaaPoista
  4. Millan
    Kiitos tästä ajasta,
    jonka olen saanut
    vierailla Toivon
    kodissa!
    On surullista kun
    suosikkiblogireitti
    loppuu!

    Rukoussiunauksin
    H

    VastaaPoista
  5. Kuules nyt Millan, ymmärrän mielipiteesi ja rehellisyydentarpeesi. Kuitenkin sillä hetkellä kun olet kirjoittanut asiasta toiveikkaasti, etsinyt toivoa ja parempia näköaloja asioihin, ei se ole valehtelua tai epärehellisyyttä. Se on se hetki ja se tunto mikä vallitsee kirjoittaessasi.
    Toivoisin, että et hukkaisi tätä blogiasi, uskon, että moni ihminen tulee rohkaistuksi näiden kirjoitustesi vuoksi. Jätä tämä tänne paikoilleen, vaikka pitäisitkin kirjoituksesta taukoa tai et enää koskaan kirjoittaisi tänne sanaakaan.
    Luulenpa minä, että nyt sinulle joku kovasti yrittää valehdella, että et ole mitään, ei kirjoituksillasi ole mitään arvoa ja etenkin se uskonnollisuus, hui kauhistus, ethän sinä ketään osaa opettaa... Tiedäthän kuka tämmöistä voi kuiskia? Pistä korvasi tukkoon mokomalta ääneltä ja rukoile viisautta toimia oikein.
    Minäkin rukoilen.

    VastaaPoista
  6. hui!
    vasta nelmin kommentin jäkeen tajusin itsekin pyytää että toivon koti jää eetteriin. täällä on niin paljon, mihin palata.
    jäähän?

    VastaaPoista
  7. Kiitos ystävällisistä kommenteista ja voi HÖH. En nimittäin yhtään tykkää bittiavaruudessa pyörivistä avaruusromuista, eli blogeista, jotka eivät enää päivity.

    Lisää tekstiä tänne ei tosiaan enää tule ja poistin Toivon kodin jo blogilistalta, mutta jätän nyt sitten ainakin muutamaksi viikoksi tämän nettiin pyörimään, joten googlella ainakin löytyy..:)..

    VastaaPoista
  8. josko lukisit blogia taaksepäin "vieraan" silmin?

    ehkä sitten hoksaat miten antava ja tärkeä tämä on monelle ollut. ethän hukkaa sitä, ethän?

    VastaaPoista
  9. Hyvää jatkoa!
    Piti vain kertoa, että bloggerin mukaan krätisypaikkaa akkakitisee ei ole olemassa!

    VastaaPoista
  10. Voi kiitos, sun äitis :-) Nakkisormi lie taas napsahtanut väärään kohtaan linkkiä väsätessä.

    VastaaPoista