perjantai 12. helmikuuta 2010

Tottelemattomuutta

Jos jokin kohta on tuottanut minulle harmia ja verenpaineen nousua Isossa Kirjassa, niin se on tuo tämänpäiväinen tuolla sanalaatikossa. Siis:

Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle..

Ef. 5:22 (KR33/38)

Sitä en nimittäin ole koskaan noudattanut, enkä edes aikonut ryhtyä noudattamaan ja ihan nuorena se hieman huolestutti minua. Mitäs, jos taivaaseen pääsyni kompastuu siihen hirmuiseen syntiin, että haluan tasa-arvoisen parisuhteen (ja pidän monia muitakin kohtia Raamatussa täysin aikaan ja kulttuuriin sidottuina).

Jos olen väärässä ja elänyt erheessä koko elämäni, toivon, että viimeisellä tuomiolla Korkein Tuomari antaa ymmärtämättömyyteni ja itsepäisyyteni anteeksi.

9 kommenttia:

  1. Auts. Tuo saa kyllä aina karvat pystyyn. Ollaan yhdessä tottelemattomia! En sitten millään jaksa uskoa, että se olisi tuosta kiinni. Epäilyksiä nousee mieleen monessa muussa kyllä, mutta että tämän yli ei armo riittäisi? Ei kai sentään. :-)

    VastaaPoista
  2. Heh, miten huojentavaa lukea, että sinäkin, Flora. Minulta kun häipyi tuon tekstin jälkeen välittömästi yksi blogin tilaajakin. ;-)

    VastaaPoista
  3. Mä missasin eilisen päivän sanan, kun ehtoo meni vuoteen (sohvan) omana.
    Eiköhän siinäkin lähimmäisenrakkauteen pyrkimisessä ole kilvoittelun aihetta meille kaikille, ts. huomataksemme päivittäin, että itsessä ei ole rakkautta, se on Kristuksessa.

    VastaaPoista
  4. minua on usein jopa ihan ahdistanut "tosiuskovaisten" ahtaat raamatuntulkinnat. en minäkään näe suurta syntiä tasavertaisuudessa tai sen tavoittelussa. enkä oikeesti usko että herramme on sellaista edes tarkoittanut. oliskohan tuossakin sanassa syytä etsiä suurempaa symboliikkaa?

    VastaaPoista
  5. jaa, niin,
    ihmettelin että olet tästä postauksesta saanut jonkun pyttyyntymään niin pahasti että on sinut ja ajatuksesi ynnä tekstisi hyljännyt.
    kovin ikävää ja yksisilmäistä.

    VastaaPoista
  6. Tuossa kohdassa kannattaa lukea sitä efesolaiskirjettä laajalti. Kieltämättä minäkin näin punaista kun luin sen vieläpä Päivän Sanana.
    Hui!

    Koska kuitenkin kokonaan syntisiä olemme, myös suhteessa aviopuolisoon ei kai täydellisyys täyty, niin tässäkin suhteessa voi luottaa sovituksen suureen sanomaan. Luulisin että se alamaisuus tarkoittaa jotain ihan muuta kuin mitä tasa-arvoisissa mielissämme osaamme ajatella. Sitä muutakaan en kykene täyttämään.

    Miksi ihmeessä muuten en ole useimmin käynyt tässä blogissasi?

    VastaaPoista
  7. Minun täytyy myöntää, että olen samaa mieltä Paavalin kanssa. Käytännössä en ole pystynyt tuota toteuttamaan, mutta mielestäni siinä on salattu suuri totuus. Tietenkin miehen sitten vastapainoksi pitää rakastaa vaimoaan niin kuin Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä :-)

    VastaaPoista
  8. ... mutta koska me olemme tällaisia kuin olemme, niin tasa-arvossakin kai olisi yllin kyllin tavoitetta.

    VastaaPoista