Unelmien hautausmaa

Nuorena jouduin keikkailun vuoksi ja muistakin syistä matkustamaan niin paljon yleisillä kulkuneuvoilla, että joskus olen huvitellut ajatuksella laskea edes summittaisesti paljonko aikaa "luovaan ajatteluun" on ollut käytettävissä junassa tai linja-autossa.

Tampereen linja-autoasemalla seuraani lyöttäytyi pieni ihmisikä sitten hetkeksi hieman kaljalta tuoksahtava mies, jonka kertomus elämästään kosketti niin, että loppumatkan aikana Pohjanmaalle hahmottelin tämän lauluntekstin.

Unelmien hautausmaa

Puhut hiljaa kahvilan pöydän yli. Kynttilä palaa.
Väsymyksen juonteita kasvoillasi katselen salaa.
Kerrot kaiken niinkuin ystävälle, vaikka tapasimme äsken.
Säälinkyyneleitä silmistäni takaisin mä käsken.

Tää on unelmien hautausmaa,
pilvilinnojen purkupaikka,
särkyneiden toiveiden kaatopaikka,
sä sanot. Elämä ei anna mitään
se myy ja lainaa.
Laskuja maksat kunnes olet vainaa.

Pimeässä laaksossa kulkevalle kynttilä palaa.
Totuus ikiaikainen toivon valon mieleemme valaa.
Kerron kaiken niinkuin ystävälle, vaikka tapasimme äsken.
Toivo elää. Jeesus kuoli meidän velkojemme tähden.

Tää on unelmien hautausmaa,
pilvilinnojen purkupaikka,
särkyneiden toiveiden kaatopaikka,
sä sanot. Elämä ei anna mitään.
Se myy ja lainaa.
Laskuja maksat, kunnes olet vainaa.