tiistai 24. maaliskuuta 2009

Heikkous

Tänään ajellessani kevätaurinkoista maantietä kohti kaupungin keskustaa iski yllättävä de ja vu -ilmiö (miten se kirjoitetaan?!). Tilanteessa ei ollut mitään samaa, mutta tunnelmassa kyllä. 1992 heräsin aikaisin aamulla ja matkustin Ryttylään laulamaan ystäväni levylle yhden soolon ja parin biisin taustat. Laulu meni sisään ensimmäisellä otolla, mutta reissuun kului kokonainen päivä. Sää oli keväisen kirpakka ja kuulas. Olin ollut pitkään sairas, mutta sillä hetkellä tuntui, kuin olisin saanut kivuista ja synkkyydestä vapaapäivän.

Levystä tuli hyvä. Vieläkin se on Jari Kekäleen levyistä yksi suosikeistani. Erityisesti laulu nimeltään Heikkous puhuttelee kerta toisensa jälkeen. Sanat menevät näin:

Heikkous säv. & san. Jari Kekäle

Heikkous ei ole kaunista
vaan usein tosi rumaa
heikkous ei ole tehokasta,
eikä kovin osuvaa.

Heikkous ei ole hauskaa
useimmiten se masentaa.
Heikkoutta ei kukaan tahdo,
silti Jumala antaa

Heikkoutta voimaksi
evääksi toisille viedä
heikkoutta viisaudeksi,
josta vahvat, josta vahvat
eivät tiedä.

Heikkous pukee narrin vaatteet
se riisuu omista rikkaat.
heikkous testaa hienot aatteet
se särkee lahot tikkaat.

Heikkous on päälle kaatuva seinä
se musertaa mahdollisuudet
heikkous on huono jaettu käsi
se pyytää kortit uudet

Heikkoutta voimaksi...

Kerran heikkous avasi ovet
Nyt se sulkee niitä.
Kerran kaikki tekivät parhaansa
nyt ei sekään riitä

Kerran heikkous oli lähtökohta
Nyt se on päätepiste
heikkouteen ei kukaan suostu
paitsi Jumala itse

9 kommenttia:

  1. Ryttylä on mulle tuttu paikka, vuosien takaa.

    Laulun sanat ovat kyllä puhuttelevat. Monta kertaa sitä haluaisi olla vahvempi eikä varsinkaan näyttää heikkouttaan muille.

    VastaaPoista
  2. Tää on pitkä tarina...
    En ole moneen viikkoon ehtinyt lainkaan pyöriä blogeissa. Äsken Blogilistalle kirjautuessani huomasin, että Minna oli linkannut yhteen vanhanvanhaan postaukseeni. Lähdin sinne kommentoimaan ja aioin linkata Kirstiin, jolta aikoinaan meemin nappasin. Huomasin, että Kirsti oli muuttanut ja löysin tupaantuliaisviestin kommenteista nimimerkin Millan, joka oli oma lempinimeni aikoinaan yli 30 vuotta sitten. Uteliaisuuttani päädyin tänne.

    Ensin aloin ihastella sivupohjaasi: miten bloggerilla voi olla näin nättiä. Sitten löysin linkin pohjatehtaalle (josta aion vinkata oppilailleni). Tätä naputellessani huomasin vielä sivupalkistasi tägin logoterapia. Paras ystävättäreni on parhaillaan logoterapiakoulutuksessa ja tätini on aikoinaan kääntänyt Viktor Frankl'n kirjoja. Kiinnostun siis hetki hetkeltä enemmän blogistasi.

    Kannattaa lähteä sattuman kuljetettavaksi!

    VastaaPoista
  3. Onpa hauskaa kuulla erilaisista yhteyksistä, Yvioon ja Sun äitis :-)

    VastaaPoista
  4. ...mä ihmettelin ensin, että seuraako sun äitis blogeja... (terveisiä vain äidillesikin Ailalta) Hassua, että olen vuosia kuullut väärin tuon laulun sanat: "usein miten se masentaa!!"

    VastaaPoista
  5. Heh, kiitos vaan äiteen puolesta, Aila :-)

    VastaaPoista
  6. Kirjailija, pappi, psykologi
    Erik Ewalds mainitsi, että
    ihmisen suurin heikkous on hänen
    armolahjansa.

    Aika erikoista, kun yleensä
    heikkouksia hävetään ja pidetään
    piilossa, kun ne todellisuudessa
    ovatkin jotakin muuta:

    "Heikkous pukee narrin vaatteet
    se riisuu omista rikkaat.
    heikkous testaa hienot aatteet
    se särkee lahot tikkaat."

    VastaaPoista
  7. Näppäilyvihre toi mut tänne. Onneksi!
    Tuon laulun sanat ovat kyllä niin kauniit, että syänalasta muljahti.
    En tiennytkään, että olet laulajia! Mukavaa...
    Minäpä tulen tänne uuestaankii!

    VastaaPoista
  8. Muistan tuon laulun, sitä kuulee vieläkin välillä Deistä. Ryttylässä olen myös aikoinaan käynyt laulamassa, levyllekin. Taidetaan olla vähän samoja polkuja tallattu, joskus. Heikkous ei ole muotiasia vaikka sitä on niin paljon liikkeellä.

    VastaaPoista
  9. Onpa tosiaan erikoinen ajatus, tuo Ewaldsin väite, Herne. Sitä pitää oikein tuumata.

    Hauska juttu, Arjaanneli. Lipsahda vaan toistekkin visiitille;-)

    Jännä juttu, Savisuti. Ties vaikka olis jossain joskus livenä törmätty, vaikken minä kyllä mikään vakituinen Ryttylänkävijä koskaan ole ollutkaan.

    VastaaPoista