Vuosia sitten olimme muuttamassa pois tästä nykyisestä kodistamme. Mies oli saanut uuden viran, mutta joutui hakemaan siitä heti virkavapautta, koska emme löytäneet uudelta paikkakunnalla asuntoa, johon muuttaa.
Ystävämme omisti talon, jonka olisimme halunneet ostaa, mutta sitä varten olisi ensin pitänyt saada myytyä tämä nykyinen. Annoimme itsellemme puoli vuotta "armonaikaa". Sovimme keskenämme, että muutamme, jos sinä aikana löydämme tälle talolle ostajan. Muussa tapauksessa emme lähde uudelle paikkakunnalle lainkaan.
Määräaika umpeutui ja talo oli yhä myymättä. Mies sanoi itsensä irti uudesta virastaan työskentelemättä siellä päivääkään. Minä surin haaveitteni romuttumista, sillä pidin kovasti siitä talosta, jonka olisimme halunneet ostaa. Ilkikurisinta lienee, että viikon kuluttua miehen irtisanoutumisesta tälle talolle olisi sittenkin ollut ostaja...
Tuosta tapauksesta on nyt kulunut kymmenisen vuotta. Viime vuonna sinne ihanaan, unelmieni taloon muutti minulle rakas ihminen: ainoa sisareni, joka viettää tänä keväänä siellä ystävämme kanssa häitään.
Tänään sain siskolta sähköpostissa valokuvan. Olivat tulevan lankomiehen kanssa käyneet nappaamassa kuvan talosta, josta nyt parasta aikaa haaveilemme, mutta vielä sitä ei ole annettu edes virallisesti myyntiin. En ole koskaan oikeasti nähnyt sitä rakennusta, mutta leukani oli loksahtaa polviin asti auki, kun näin sen kuvan.
Talo on nimittäin täsmälleen sellainen, josta olen pikkutytöstä saakka haaveillut. Kasvoin elämäni ensimmäiset vuodet juuri sellaisten, vuosisadan vaihteessa rakennettujen, vaaleaksi maalattujen puutalojen keskellä meren rannalla. Melkein yhtä lähellä vettä on tämäkin talo, mutta tällä kertaa järven rannalla ja järvestä mieheni on haaveillut niin kauan kuin muistan.
Ikivanha unelmani on siis mahdollisesti toteutumassa, mutta mahdankohan itse jo olla liian vanha siitä nauttimaan? Suuri, iäkäs hirsitalo sopii varmasti paremmin ihmiselle, jolla on vilua ja vetoa kestävät jäsenet ja voimia hoitaa isoa taloa ja puutarhaa.
Kannattaa siis todellakin olla varovainen toiveissaan. Ne voivat jonain päivänä vaikka toteutua siitäkin huolimatta, että parasta ennen -päiväys on niissä pahasti vanhentunut.
Ystävämme omisti talon, jonka olisimme halunneet ostaa, mutta sitä varten olisi ensin pitänyt saada myytyä tämä nykyinen. Annoimme itsellemme puoli vuotta "armonaikaa". Sovimme keskenämme, että muutamme, jos sinä aikana löydämme tälle talolle ostajan. Muussa tapauksessa emme lähde uudelle paikkakunnalle lainkaan.
Määräaika umpeutui ja talo oli yhä myymättä. Mies sanoi itsensä irti uudesta virastaan työskentelemättä siellä päivääkään. Minä surin haaveitteni romuttumista, sillä pidin kovasti siitä talosta, jonka olisimme halunneet ostaa. Ilkikurisinta lienee, että viikon kuluttua miehen irtisanoutumisesta tälle talolle olisi sittenkin ollut ostaja...
Tuosta tapauksesta on nyt kulunut kymmenisen vuotta. Viime vuonna sinne ihanaan, unelmieni taloon muutti minulle rakas ihminen: ainoa sisareni, joka viettää tänä keväänä siellä ystävämme kanssa häitään.
Tänään sain siskolta sähköpostissa valokuvan. Olivat tulevan lankomiehen kanssa käyneet nappaamassa kuvan talosta, josta nyt parasta aikaa haaveilemme, mutta vielä sitä ei ole annettu edes virallisesti myyntiin. En ole koskaan oikeasti nähnyt sitä rakennusta, mutta leukani oli loksahtaa polviin asti auki, kun näin sen kuvan.
Talo on nimittäin täsmälleen sellainen, josta olen pikkutytöstä saakka haaveillut. Kasvoin elämäni ensimmäiset vuodet juuri sellaisten, vuosisadan vaihteessa rakennettujen, vaaleaksi maalattujen puutalojen keskellä meren rannalla. Melkein yhtä lähellä vettä on tämäkin talo, mutta tällä kertaa järven rannalla ja järvestä mieheni on haaveillut niin kauan kuin muistan.
Ikivanha unelmani on siis mahdollisesti toteutumassa, mutta mahdankohan itse jo olla liian vanha siitä nauttimaan? Suuri, iäkäs hirsitalo sopii varmasti paremmin ihmiselle, jolla on vilua ja vetoa kestävät jäsenet ja voimia hoitaa isoa taloa ja puutarhaa.
Kannattaa siis todellakin olla varovainen toiveissaan. Ne voivat jonain päivänä vaikka toteutua siitäkin huolimatta, että parasta ennen -päiväys on niissä pahasti vanhentunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti