Rukouksesta

Hartaammin kuin pitkään aikaan toivon tällä hetkellä, että hallussani olisi taikasauva, jolla voisin tehdä ihmeitä. Minulle tärkeä ihminen taistelee elämästään sairaalassa, eikä hoito ole ollut aivan niin tasokasta kuin Suomessa olettaisi saavansa.

Syyttely ei kuitenkaan auta tällä hetkellä ketään. Pitäisi osata toimia oikealla tavalla, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Joskus ei ole jäljellä muita keinoja kuin toivoa parasta ja rukoilla. Uskon että on olemassa Jumala, joka kuulee ja välittää. Hänen käsityksensä hyvästä lopputuloksesta ei vaan aina noudattele meidän toiveitamme.

Ikinä en ole kuulunut niihin kristittyihin, jotka jaksavat innostua yliluonnollisilta vaikuttavista ilmiöistä ja ihmeistä. Minulle vakuuttavimpia ihmeitä ovat ne tilanteet, joissa jotain ihmisen sisällä on merkillisellä tavalla muuttunut. Aiemmin levoton ja ahdistunut ihminen on löytänyt rauhan, vihaava oppinut rakastamaan tai katkera vapautunut antamaan anteeksi. Itse olen saanut monesti hyvin konkreettisesti kokea, kuinka Jumalan rakkaus karkoittaa kaiken pelon.

Nyt tekee mieli rukoilla kaikille sairaiden auttamiseksi työskenteleville kärsivällisyyttä, taitoa, viisautta ja rakkautta. Muu on sitten "korkeemmas käres", kuten mm taannoin kommentissaan totesi.