Mahdollisia maailmoita

Olen muuttanut usein ja kokeillut monenlaista työtä. Nyt olen pitkään elänyt jonkinlaisessa pysähtyneisyyden tilassa, joka voisi olla turvallista ja viihtyisää, ellen kokisi tätä sairasta kehoa kipuineen näin tuskalliseksi vankilaksi.

Ennen, kun tilanne kävi tukalaksi, turvauduin liiankin helposti vanhaan, kokeiltuun konstiin: pakkasin kamppeeni ja vaihdoin maisemaa. Opin sentään sen, ettei ongelmatonta paikkaa ole olemassakaan (ja osan ongelmista kukin kantaa mukanaan, minne ikinä yrittääkin niitä paeta).

Tänään putkahti jostain mieleeni viimeinen seurakuntatyöpaikka ja sen jälkeinen puolen vuoden "velvoitetyö" itselleni ihan uudenlaisessa ympäristössä. Viimeinen pestini seurakunnassa oli työläs ja tukala muun muassa ahdasmielisen kirkkoherran takia, joka ei hyväksynyt kitaransoittoa, ei korvakoruja, ei näytelmiä nuortenilloissa, eikä oikeastaan mitään muutakaan, mitä minä vääräuskoisena yritin palkkani eteen toimittaa. Baariapulaiseksi siirtyminen alkoholisoituneen ja alaisiaan kähmivän esimiehen palkolliseksi oli eri tavalla avartava kokemus.

Työtehtäviini siinä baarissa kuului muun muassa hakea esimies kotoaan työpaikalle aamupäivisin, kunhan hän oli pahimmista viinahöyryistään toennut. Ahtaassa autossa äijän pitämiseksi sopivan etäisyyden päässä tuli välillä käytettyä kieltä, joka hirvitti itseäkin. Turvallisin mieleen tuleva konsti se silti oli, kun kädet ja jalat tarvittiin autolla ajamiseen.

Yleensä miekkosella oli sen verran itsesuojeluvaistoa, että hän keskittyi kourimaan sopuisampien alaistensa ahtereita. Kerran kuitenkin lipsahti ja isomahainen ukkeli ryhtyi sovittelemaan itseään takapuoltani vasten, kun kumarruin ottamaan tiskattuja astioita koneesta. Salamannopeasti nappasin käsivarren päästä ensimmäisen sopivanmuotoisen esineen ja annoin ukolle aimo mäjäyksen harjanvarrella. Mahdolliset potkut eivät minua erityisemmin huolestuttaneet. Tilanne olisi voinut olla toinen, jos elätettävänä olisi ollut iso perhe. Mitään mökötystä ja marmatusta isompaa siitä ei kuitenkaan seurannut.

Tuon ja monien muiden kokemusten kautta olen saanut ilokseni oivaltaa, että on olemassa monenlaisia mahdollisia maailmoita. Sosiaaliset todellisuudet eivät ole samalla tavalla annettuja ja ehdottomia kuin luonnonlait. Yhteisöjä ja alakulttuureita voidaan muuttaa ja parantaa, jos siihen vain asiaan osallisilta tahtoa löytyy. Olkoon se meikäläiselle tämän päivän toiveikas ajatus.