Nonniin. Nyt iski tarve pakoilla sotkuista tiskipöytää. Siispä jatkan loppuun edellisen postauksen jossittelupohdinnan.
Koen jotain kummaa perusvastenmielisyyttä kaikkea yltiöpositiivista ajattelua kohtaan. Siksi olen yrittänyt huijata itseäni ja väliin varovasti houkutellakin pois pessimismistä pienin askelin. Kerran tein levylle päätyneen laulun ihan vain oppiakseni toisella tavoin ajattelevan asemaan eläytymisen avulla paremmin ymmärtämään ihmisiä, joille se taaksepäin suuntautuva jossittelu on normaali, jokapäiväinen tapa. (Eihän siinä nimittäin mitään pahaa ole. Se vain ei ole minulle sopiva tapa).
Itse olen viime aikoina yrittänyt käyttää tuota sanaa muodossa "Jospa" tyyliin "jospa tänään jaksaisin siivota", Jospa huomenna paistaisi aurinko"," Jospa vähitellen oppisin suhtautumaan asioihin valoisammin". Kyse on siis tulevaisuuteen, ei menneisyyteen suuntautuvasta jossittelusta ja vieläpä varovaisesta sellaisesta. Jotenkin se kuitenkin kuulostaa toiveikkuuteen viittaavalta. Ehkä.
Tässä se biisi, jonka suosio sillä levyllä yllätti minut täysin. Ihan hävetti joillekin kysyjille myöntää, etten oikeasti jossittele lainkaan, vaikka laulussa muuta väitänkin. Menisiköhän se nyt jonkinmoisen taiteellisen vapauden piikkiin:
JOS
Hiljaisena kadunkulmaan seisomaan jään.
Kuin sumun läpi etääntyvän takinselän nään.
Näyteikkunaa katson, se kuvan heijastaa.
Niin vieraalta näytän, että tuskin tunnistaa.
Jos saisin elää elämäni uudelleen,
osaisinko tehdä toisin.
Jos saisin uuden mahdollisuuden,
löytäisinkö toisen tien.
Ratkaisujen edessä mä aina epäröin.
Muistan kaikki kerrat, jolloin sanani mä söin.
On usein mahdotonta tehdä hyvää valintaa,
jos vaihtoehdot ovat: pahaa taikka pahempaa.
Jos saisin elää...
Jälkeenpäin on helpompaa viisaalta kuulostaa,
kaukaa katsottuna kokonaisuus hahmottaa.
Väistämättä huomaan pohtivani vanhaa ongelmaa:
Olisinko Aatamina syönyt sitä omenaa?
Jos saisin elää..
Kulman taakse näen tutun hahmon kadonneen.
Kuivaan poskeltani karkailevan kyyneleen.
Ihmiseksi synnyin ihmisenä täällä elää saan,
täydellisyydestä toistaiseksi unta nähdä vaan
Itse olen viime aikoina yrittänyt käyttää tuota sanaa muodossa "Jospa" tyyliin "jospa tänään jaksaisin siivota", Jospa huomenna paistaisi aurinko"," Jospa vähitellen oppisin suhtautumaan asioihin valoisammin". Kyse on siis tulevaisuuteen, ei menneisyyteen suuntautuvasta jossittelusta ja vieläpä varovaisesta sellaisesta. Jotenkin se kuitenkin kuulostaa toiveikkuuteen viittaavalta. Ehkä.
Tässä se biisi, jonka suosio sillä levyllä yllätti minut täysin. Ihan hävetti joillekin kysyjille myöntää, etten oikeasti jossittele lainkaan, vaikka laulussa muuta väitänkin. Menisiköhän se nyt jonkinmoisen taiteellisen vapauden piikkiin:
JOS
Hiljaisena kadunkulmaan seisomaan jään.
Kuin sumun läpi etääntyvän takinselän nään.
Näyteikkunaa katson, se kuvan heijastaa.
Niin vieraalta näytän, että tuskin tunnistaa.
Jos saisin elää elämäni uudelleen,
osaisinko tehdä toisin.
Jos saisin uuden mahdollisuuden,
löytäisinkö toisen tien.
Ratkaisujen edessä mä aina epäröin.
Muistan kaikki kerrat, jolloin sanani mä söin.
On usein mahdotonta tehdä hyvää valintaa,
jos vaihtoehdot ovat: pahaa taikka pahempaa.
Jos saisin elää...
Jälkeenpäin on helpompaa viisaalta kuulostaa,
kaukaa katsottuna kokonaisuus hahmottaa.
Väistämättä huomaan pohtivani vanhaa ongelmaa:
Olisinko Aatamina syönyt sitä omenaa?
Jos saisin elää..
Kulman taakse näen tutun hahmon kadonneen.
Kuivaan poskeltani karkailevan kyyneleen.
Ihmiseksi synnyin ihmisenä täällä elää saan,
täydellisyydestä toistaiseksi unta nähdä vaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti