Tämä blogi ei ole nyt kehittynyt haluamaani suuntaan. Toiveikkaiden ajatusten sijaan tänne kertyy samaa päänsisäistä ryönää ja rutinaa kuin Akka krätisee -blogiinkin. Alkuperäinen tarkoitus oli kuitenkin löytää toisenlainen näkökulma: uusia, valoisampia, ajatuksia jostain itseni ulkopuolelta.
Itsestäni en enää toivoa löydä. Noissa vanhoissa lauluissani sitä näkyy hetkittäin, mutta niistäkin huomaa jo valon ja pimeän taistelun, jota sisälläni käytiin melkein vuosikymmen ennen lopullista vaipumistani masennukseen.
Nyt pitäisi jaksaa irrottaa katseensa omasta navastaan ja ojentautua kohti jotain muuta. Muuten on ainakin aihetta luopua tästä blogista ja keskittyä suosiolla vain krätisemään. Tällä hetkellä ainoa perustelu Toivon kodille on se, että täällä voin rauhassa pohtia kristinuskoon liittyviä kysymyksiä ilman, että muihin aiheisiin suuntautuneet siitä kovasti ahdistuvat tai ärsyyntyvät.
Taisin tätä aloitellessa kuvitella, että löytäisin jostain voimavaroja joskus aiemmin kirjallisuudesta löydettyjen helmien uudelleenarvioimiseen ja jäsentämiseen. Keskittymiskyky ja voimat eivät nyt kuitenkaan riitä.
Taidan tuumata asiaa vielä muutaman päivän. Sitten on joko määriteltävä blogin tarkoitus ja sävy uudelleen tai lopetettava koko sepustus. Kyllähän meikäläiseltä tätä marinaa tursuaa vaikka koko blogosfääri täyteen, mutta se ei ole oikein rakentavaa.
Toivo on tuolla jossain. On se, tiedänhän minä sen, mutta se ryökäle on liukasliikkeinen pikku otus ja vaikeasti pyydystettävää sorttia tämmöiselle köntykselle.
Itsestäni en enää toivoa löydä. Noissa vanhoissa lauluissani sitä näkyy hetkittäin, mutta niistäkin huomaa jo valon ja pimeän taistelun, jota sisälläni käytiin melkein vuosikymmen ennen lopullista vaipumistani masennukseen.
Nyt pitäisi jaksaa irrottaa katseensa omasta navastaan ja ojentautua kohti jotain muuta. Muuten on ainakin aihetta luopua tästä blogista ja keskittyä suosiolla vain krätisemään. Tällä hetkellä ainoa perustelu Toivon kodille on se, että täällä voin rauhassa pohtia kristinuskoon liittyviä kysymyksiä ilman, että muihin aiheisiin suuntautuneet siitä kovasti ahdistuvat tai ärsyyntyvät.
Taisin tätä aloitellessa kuvitella, että löytäisin jostain voimavaroja joskus aiemmin kirjallisuudesta löydettyjen helmien uudelleenarvioimiseen ja jäsentämiseen. Keskittymiskyky ja voimat eivät nyt kuitenkaan riitä.
Taidan tuumata asiaa vielä muutaman päivän. Sitten on joko määriteltävä blogin tarkoitus ja sävy uudelleen tai lopetettava koko sepustus. Kyllähän meikäläiseltä tätä marinaa tursuaa vaikka koko blogosfääri täyteen, mutta se ei ole oikein rakentavaa.
Toivo on tuolla jossain. On se, tiedänhän minä sen, mutta se ryökäle on liukasliikkeinen pikku otus ja vaikeasti pyydystettävää sorttia tämmöiselle köntykselle.
Älä nyt luovuta Millan! Ajatuksiasi on kiva lukea. Toiveikkaita tai sitten vähemmän toiveikkaita. Mutta tee toki niinkuin itse parhaaksi näet :)
VastaaPoistaKiitos, WhySoSerious.
VastaaPoista