Tällainen näkymä aukenee ikkunasta, josta useimmin katselen ulos. Eilen aurinko laski kauniisti. Meidän pihamme on aina pimeä, koska talon ympärillä kasvaa tiheä puusto. Kauempana aukenee kuitenkin avara Pohjanmaan lakeus. On valoa ja tilaa hengittää. Rakastan tuota etualalla näkyvää koivua. Todellisuudessa se on vielä paljon paksumpi kuin kuva antaa ymmärtää. Se on suosikkikasvini koko kahden hehtaarin puutarhassa. Iältään sen täytyy olla lähemmäs satavuotias. Tuntuu lohdulliselta ajatella, että se on ollut siinä ennen minua ja tulee todennäköisesti jäämään myös jälkeeni. Elämä on jotain paljon suurempaa kuin minun kaipuuni, kipuni tai keskeneräisyyteni, vielä suurempaa kuin tuo vanha, paljon nähnyt koivu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti