Paha päivä, hyvä havainto

Tänään on ollut paha päivä, oikein paha. Sattuu niin, että mielessä on käynyt varsin epätoivoisia keinoja päästä eroon tästä loppuun kuluneesta tomumajasta.

Onnetonta oloani olen pakoillut jälleen surffailemalla ihmisten blogeissa. Tänään tein pienen, mutta itseäni yllättävän havainnon: naisvaltaisesta blogimaailmasta olen löytänyt yllättävän monta hyvää ja puhuttelevaa blogia, joiden kirjoittaja on mies. Tänään olen viipynyt erityisesti yhdessä, jossa kirjoittaja kuvaa elämänsä valoja ja varjoja niin kauniisti ja aidosti, että käsitykseni miessukukunnasta parani taas piirun verran.

Tarkennukseksi on todettava, että en minä yleensä ymmärrä sen paremmin Naisia kuin Miehiäkään isolla alkukirjaimella, siis ihmisiä, jotka määrittelevät itsensä nimenomaan sukupuolensa kautta ja ovat omaksuneet jonkin ahtaan sukupuoliroolin. Ymmärtämisellä en nyt tarkoita hyväksymistä, vaan sitä, että en tavoita sellaisen kokemistavan ydintä ja merkityksiä. En vain käsitä. Se on vierasta ja hämmentävää, enkä koe sitä läheiseksi, kun en enää aikoihin ole elänyt sellaisten ihmisten kanssa.

Tänään joka tapauksessa löysin lohtua, iloa ja toivoa muun muassa Äijäblogi ll nimisestä blogista ja mieleen nousi tämä runo.

Rakastan impressionismia
laivoja lahdella aurinkosumussa

Sumu,
onpa se kaunista,
sinä sanot ja
minä hätkähdän
miehen sanoja.

Salaa alan uskoa
miehen ihmisyyteen.

-Marja Lehtinen-Hattara-