Valo on..

Tänään näin ensimmäiset muuttolinnut. Joutsenparvi lensi talomme yli ja huuteli kevätterveisiä matkalla Pohjoiseen. Se oli kuin lupaus ja muistutus siitä, että kesä on tulossa. Valo ja lämpö on, vaikken, minä niitä nyt juuri tunne. Samoin se suurempi valo ON, vaikken sitä kaikin ajoin pysty konkreettisesti kokemaankaan.

Mistä mahtoikaan Villiminttukissa uneksia luumupuun juurella kaksi kevättä sitten..

Outi&Lee

Oi ihanaa, mitä bongasin YouTubesta. Outi on gospelpuolelta nuoruusvuosieni merkittävin idoli. Edelleen hänen laulunsa sykähdyttää.

Parempia uutisia

Täällä Toivon kodissakin kommentoinut Liisa käynnisti mukavan projektin. Perustimme Liisan ja Leenan kanssa yhteisen blogin, jonne kokoamme mielestämme positiivisia uutisia toiveikkuutta nostattamaan. Rima ei ole korkealla. Suuret ja pienemmätkin ilouutiset noteerataan. Käykää joskus katsomassa, jos kiinnostaa. Linkki löytyy tuosta sivupalkista.

Liisan tämänpäiväinen juttu siellä sai minut pohtimaan tuota täydellisyyden ja mahdottoman tavoittelua edellisestä postauksesta poikkeavallakin tavalla. Onhan Jumalan täydellisyys ja Jeesuksen esimerkki meille myös lohdutus ja rohkaiseva esimerkki. Siitä huolimatta, että me emme itse koskaan tässä ajassa saavuta täydellisyyttä, hyvää kannattaa tavoitella. Rakkautta on. Kauneutta on ja täydellistä hyvyyttä. Toistaiseksi me vain näemme ne niin kuin kuvastimesta.

Sitäkin taisin miettiä jo vuosikymmen sitten, kun väsäsin tällaisen laulun:

Luovuuden lähde

Miten kuvata näkymätön, käsittää käsittämätön.
Sormi piirtää veteen viivaa ja pilvet kulkee yli.

Maalasin taideteoksen.Yritin luoda täydellisen kuvan.
Unieni varjojen vain näin siinä kertautuvan.

Tuulta tavoittaa
ja pakenevaa unikuvaa,
kun kohti täydellistä kättään kurottaa.
Vain heijastusta Tosi Valon
on hehku tää,
mutta se lämmittää
ja vain mahdotonta
kannattaa yrittää.

Miten vangita hahmoton, hallita hallitsematon.
Tummat pilvet meren yllä myrskyn voimasta muistuttaa.

Kaiken yllä Ajaton, Salattu, Voima Rajaton
uutta luo ja muistuttaa kuka on ja odottaa.

Tuulta tavoittaa..

Täydellisyyden tavoittelusta

Vasta sairastamisen myötä olen päätynyt ajattelemaan, että ainakin omalla kohdallani täydellisyyden tavoittelu on yhden sortin suuruudenhulluutta, itsensä korottamista ja ylimielisyyttä. Miksi minä olisin se, joka yltää huippusuorituksiin, uhrautuu ja kantaa toistenkin taakat harteillaan? Miten näillä eväillä semmoiseen kyettäisiin, vaikka siunaus olisikin mukana kuin pienen pojan leivillä ja kaloilla kerran.

Olen ruoskinut itseäni siitä, että en pystynyt täyttämään paikkaani kutsumustyössä, en ollut tarpeeksi kunnianhimoinen ja sinnikäs käyttämään leiviskääni niin, että se olisi tuottanut suurimmat voitot Hänelle, joka sen minulle hoidettavaksi antoi. Olen syyttänyt itseäni jopa kaikista näistä sairauksista. Mitäs en huolehtinut paremmin tomumajastani, poltin kynttilää molemmista päistä, enkä elänyt terveellisemmin. Naurettavaa itsekeskeisyyttä.

Armoon suostuminen on ilmeisesti yllättävän vaikeaa. Myös lapsenmielisyyden ja Jumalan lapseuden merkitys on avautumassa uudella tavalla.

Tänään on mielessä viipynyt Erkki Lemisen runo:

Ensin juoksin
sitten kävelin
nyt ryömin vain.

Nyt vasta hiukan
lapsenmieltä sain.

Säälittävää vai positiivista

On kahdenlaisia ihmisiä - niitä jotka huoneeseen
astuessaan sanovat: ”Tässä minä nyt olen!” ja niitä,
jotka saapuessaan sanovat ”Siinähän te olettekin.”

-Frederick L. Collins-

Voi miten tahtoisinkaan olla ennemmin tuota jälkimmästä ihmistyyppiä. Erakkona eläminen on kuitenkin kaksipiippuinen juttu. Toisaalta yksin ei ole rasituksena toisille, ei odota, ei vaadi, ei häiritse. Toisaalta ei myöskään anna mitään.

Näkökulmasta riippuen taitaa olla joko säälittävää tai positiivista se, että ihmisellä on voimakas halu olla tarpeellinen, hyödyllinen, avuksi tai edes satunnaisesti iloksi ja lohduksi toisille, jos siihen ei kuitenkaan ole voimia eikä kykyä.

Kunpa joskus löytyisi sellainen sosiaalisuuden muoto ja sitoutumisen aste, joka ei tuottaisi kenellekään osapuolelle pettymyksiä ja pahaa mieltä, vaan pelkkää iloa ja kiitollisuutta. Vielä en ole sellaista omalla kohdallani löytänyt.

Kahlil Gibran kirjoittaa:

On totisesti onnettomuus,
jos ojennan tyhjän käden ihmistä kohti,
enkä saa mitään;
mutta mitään toivoa ei minulla ole,
jos ojennan täyden käden,
enkä löydä ketään vastaanottajaa.

Malja ystävyydelle

Tämän illan keväiseen kuulauteen

meidän laulumme kaikukoon.
Arjen huolet, ikävä ikuinen
hetkeks mielistä haihtukoon.

Takkatuliko lämmittää?
Katselen ystävää.
Hymysi valaisee, naurusi soi.

Maljan ystävyydelle me nostamme tänään.
Ehkä huomista ei tulekaan,
mutta hetkessä tässä on rakkaus läsnä.
Ilo pisaroi, kitara soi.

Tämän illan lauluihin, hilpeyteen,
pieniin sanoihin, katseeseen
syksyn tullen palaan ja muistoissa teen
löytöretkiä menneeseen,

mutta nyt oomme tässä
ja sävelmässä
yhdessä ilo ja haikeus soi.

Maljan ystävyydelle me nostamme tänään,
ehkä huomista ei tulekaan,
mutta hetkessä tässä on rakkaus läsnä.
Ilo pisaroi, kitara soi.

Heikkous

Tänään ajellessani kevätaurinkoista maantietä kohti kaupungin keskustaa iski yllättävä de ja vu -ilmiö (miten se kirjoitetaan?!). Tilanteessa ei ollut mitään samaa, mutta tunnelmassa kyllä. 1992 heräsin aikaisin aamulla ja matkustin Ryttylään laulamaan ystäväni levylle yhden soolon ja parin biisin taustat. Laulu meni sisään ensimmäisellä otolla, mutta reissuun kului kokonainen päivä. Sää oli keväisen kirpakka ja kuulas. Olin ollut pitkään sairas, mutta sillä hetkellä tuntui, kuin olisin saanut kivuista ja synkkyydestä vapaapäivän.

Levystä tuli hyvä. Vieläkin se on Jari Kekäleen levyistä yksi suosikeistani. Erityisesti laulu nimeltään Heikkous puhuttelee kerta toisensa jälkeen. Sanat menevät näin:

Heikkous säv. & san. Jari Kekäle

Heikkous ei ole kaunista
vaan usein tosi rumaa
heikkous ei ole tehokasta,
eikä kovin osuvaa.

Heikkous ei ole hauskaa
useimmiten se masentaa.
Heikkoutta ei kukaan tahdo,
silti Jumala antaa

Heikkoutta voimaksi
evääksi toisille viedä
heikkoutta viisaudeksi,
josta vahvat, josta vahvat
eivät tiedä.

Heikkous pukee narrin vaatteet
se riisuu omista rikkaat.
heikkous testaa hienot aatteet
se särkee lahot tikkaat.

Heikkous on päälle kaatuva seinä
se musertaa mahdollisuudet
heikkous on huono jaettu käsi
se pyytää kortit uudet

Heikkoutta voimaksi...

Kerran heikkous avasi ovet
Nyt se sulkee niitä.
Kerran kaikki tekivät parhaansa
nyt ei sekään riitä

Kerran heikkous oli lähtökohta
Nyt se on päätepiste
heikkouteen ei kukaan suostu
paitsi Jumala itse