astuessaan sanovat: ”Tässä minä nyt olen!” ja niitä,
jotka saapuessaan sanovat ”Siinähän te olettekin.”
-Frederick L. Collins-
Voi miten tahtoisinkaan olla ennemmin tuota jälkimmästä ihmistyyppiä. Erakkona eläminen on kuitenkin kaksipiippuinen juttu. Toisaalta yksin ei ole rasituksena toisille, ei odota, ei vaadi, ei häiritse. Toisaalta ei myöskään anna mitään.
Näkökulmasta riippuen taitaa olla joko säälittävää tai positiivista se, että ihmisellä on voimakas halu olla tarpeellinen, hyödyllinen, avuksi tai edes satunnaisesti iloksi ja lohduksi toisille, jos siihen ei kuitenkaan ole voimia eikä kykyä.
Kunpa joskus löytyisi sellainen sosiaalisuuden muoto ja sitoutumisen aste, joka ei tuottaisi kenellekään osapuolelle pettymyksiä ja pahaa mieltä, vaan pelkkää iloa ja kiitollisuutta. Vielä en ole sellaista omalla kohdallani löytänyt.
Kahlil Gibran kirjoittaa:
On totisesti onnettomuus,
jos ojennan tyhjän käden ihmistä kohti,
enkä saa mitään;
mutta mitään toivoa ei minulla ole,
jos ojennan täyden käden,
enkä löydä ketään vastaanottajaa.
Näkökulmasta riippuen taitaa olla joko säälittävää tai positiivista se, että ihmisellä on voimakas halu olla tarpeellinen, hyödyllinen, avuksi tai edes satunnaisesti iloksi ja lohduksi toisille, jos siihen ei kuitenkaan ole voimia eikä kykyä.
Kunpa joskus löytyisi sellainen sosiaalisuuden muoto ja sitoutumisen aste, joka ei tuottaisi kenellekään osapuolelle pettymyksiä ja pahaa mieltä, vaan pelkkää iloa ja kiitollisuutta. Vielä en ole sellaista omalla kohdallani löytänyt.
Kahlil Gibran kirjoittaa:
On totisesti onnettomuus,
jos ojennan tyhjän käden ihmistä kohti,
enkä saa mitään;
mutta mitään toivoa ei minulla ole,
jos ojennan täyden käden,
enkä löydä ketään vastaanottajaa.
Jälleen kaunis pohja! Ja projekti on ihan huulilla. Odotan Leenan siunausta, mutta jos tulee oikein mehevä uutinen niin annan palaa!
VastaaPoistaAnnoin palaa. Katsopa sähköpostisi!
VastaaPoista