Vasta sairastamisen myötä olen päätynyt ajattelemaan, että ainakin omalla kohdallani täydellisyyden tavoittelu on yhden sortin suuruudenhulluutta, itsensä korottamista ja ylimielisyyttä. Miksi minä olisin se, joka yltää huippusuorituksiin, uhrautuu ja kantaa toistenkin taakat harteillaan? Miten näillä eväillä semmoiseen kyettäisiin, vaikka siunaus olisikin mukana kuin pienen pojan leivillä ja kaloilla kerran.
Olen ruoskinut itseäni siitä, että en pystynyt täyttämään paikkaani kutsumustyössä, en ollut tarpeeksi kunnianhimoinen ja sinnikäs käyttämään leiviskääni niin, että se olisi tuottanut suurimmat voitot Hänelle, joka sen minulle hoidettavaksi antoi. Olen syyttänyt itseäni jopa kaikista näistä sairauksista. Mitäs en huolehtinut paremmin tomumajastani, poltin kynttilää molemmista päistä, enkä elänyt terveellisemmin. Naurettavaa itsekeskeisyyttä.
Armoon suostuminen on ilmeisesti yllättävän vaikeaa. Myös lapsenmielisyyden ja Jumalan lapseuden merkitys on avautumassa uudella tavalla.
Tänään on mielessä viipynyt Erkki Lemisen runo:
Ensin juoksin
sitten kävelin
nyt ryömin vain.
Nyt vasta hiukan
lapsenmieltä sain.
Olen ruoskinut itseäni siitä, että en pystynyt täyttämään paikkaani kutsumustyössä, en ollut tarpeeksi kunnianhimoinen ja sinnikäs käyttämään leiviskääni niin, että se olisi tuottanut suurimmat voitot Hänelle, joka sen minulle hoidettavaksi antoi. Olen syyttänyt itseäni jopa kaikista näistä sairauksista. Mitäs en huolehtinut paremmin tomumajastani, poltin kynttilää molemmista päistä, enkä elänyt terveellisemmin. Naurettavaa itsekeskeisyyttä.
Armoon suostuminen on ilmeisesti yllättävän vaikeaa. Myös lapsenmielisyyden ja Jumalan lapseuden merkitys on avautumassa uudella tavalla.
Tänään on mielessä viipynyt Erkki Lemisen runo:
Ensin juoksin
sitten kävelin
nyt ryömin vain.
Nyt vasta hiukan
lapsenmieltä sain.
Ihanat sanat;
VastaaPoista"Armoon suostuminen"
Eihän sitä muuta voi,
kun Armahtaja
suostuttelee.....
Kuulostaa kovin tutulta nämä ajatuksesi. Itsekin olen hyvin ankara (nykyään olen jo vähän hellempi) ja vaativa itseäni kohtaan. Jotenkin ajattelen, että muut voivat tehdä, mitä tekevät, mutta minun kohdalla riman on aina oltava korkealla.
VastaaPoistaVaikka se on itselle ahdistavaa, niin kyllähän siitä löytyy sellainen tietty itsensä korottaminen ja ylimielisyys. Ikään kuin muka olisi niin viisas ja osaava, että itseltä voi vaatia, mutta muilta ei (koska ovat muka jotenkin heikompia tai tyhmempiä).
En siis tosiaan ajattele näin toisista (enkä itsestäni), mutta perfektionismi kierouttaa ajatusmaailmaa.