Rakkaudesta

Minusta on surullista, että monien mielessä ja kielessä sana "rakkaus" on varattu pelkästään parisuhderakkaudelle. Miten niin merkitykselle asialle onkin kielessämme niin vähän sanoja - vai olisiko syynä se, että rakkaus on liian suuri asia sanoihin puristettavaksi.

Minua suorastaan loukkaa se Veikkauksen mainos, jossa miehet on laitettu kuvailemaan, mitä heidän mielestään on rakkaus, eikä sanoja tunnu löytyvän. Kun he keksivät yhdistää käsitteen jalkapalloon, niin johan alkaa puhetta pursuta.

Raamattu sanoo "niin pysyvät nyt usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus". Samoin siellä sanotaan Jumalan olevan rakkaus. Minä olen aina ajatellut että siinä on oikeastaan kaikki, mitä ihminen henkisesti elämäänsä tarvitsee. Jos vaikkapa korinttolaiskirjeen kolmattatoista lukua lukee tarkasti, huomaa, että siinä kuvailtuun rakkauteen sisältyy sekä Aristoteleen että monien muiden filosofien hyveiden kokoelmat, nykyaikaisen sosiaalipsykologian perustieto ja monissa muissakin uskonnoissa ilmenevä kanssakäymiseen liittyvä viisaus.

Monessa mielessä rakkaus on myös elämää ylläpitävä voima. Minulle se on aina ollut sitä ihan konkreettisesti ja mitä tarvitsevammaksi fyysisten ja psyykkisten rajoitusteni vuoksi tulen, sitä selvemmin kirkastuu myös rakkauden merkitys.

Joka päivä saan ottaa Jumalan , toisten ihmisten ja oman eläinperheeni hyvyyttä ja huolenpitoa vastaan lukemattomin eri tavoin. Yhtä tärkeää on myös antaa rakkautta takaisinpäin. Eikä se tarkoita pelkkää tunnetta tai tekoja, vaan myös rukousta, ajatuksia ja virittäytymistä huomaamaan toisten tarpeet sekä iloa siitä, että voi antaa ja on joku joka haluaa ottaa vastaan. Rakkauden kautta olemme yhteydessä toisiimme, Jumalaan ja koko luomakuntaan. Rakkaus on myös kaikkein voimakkain muutosvoima.