maanantai 16. maaliskuuta 2009

Jääpuikkoja

Räystäiltä riippuu suuria jääpuikkoja. Niiden päistä tippuu vesi. Kisuja ja koiria ei uskalla päästää ulkohäkkeihin, kun lumilasti voi romahtaa niskaan ja jääpuikko lävistää pienen, pehmoisen.

Eilen kuulin surullisen uutisen. Vajaat pari vuotta sitten avioitunut, kolmikymppinen, tuoreen vauvan isä, on löytänyt itseään toistakymmentä vuotta nuoremman tyttöystävän ja päättänyt jättää perheensä. Ahdistaa. Suututtaa. Huoli äidistä ja pikkuisesta on suuri. Myös elämänsä keväässä kulkevien yllä riippuu uhkaavia jääpuikkoja ja murhaava lasti jäätä voi romahtaa niskaan äkkiarvaamatta.

Mitä voi rakkaittensa varjelemiseksi tehdä sen jälkeen, kun on kaikki tuntemansa konstit koittanut? Ei kai muuta kuin rukoilla. Tämän päivän raamatunlause yrittää lohduttaa:

Päivän Sana

Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä.

Hes. 34:11-12 (KR33/38)




2 kommenttia:

  1. Mikä on niitten jäitten
    tarkoitus? Miksi ne
    sallitaan; mietin.

    VastaaPoista
  2. Ninpä. Ehkä kaikki joskus sitten perillä selviää..

    VastaaPoista