Tuota tämänpäiväistä Raamatunkohtaa lukiessa tulee aina mieleen pieni, mutta suunnattoman merkityksellinen tapahtuma, joka muutti minussa jotain loppuelämäksi. Koska se kohta tuosta taas puoliltaöin häipyy, talletanpa sen tähän:
Olin vasta valmistunut kirkon nuorisonohjaaja ja opintovelan maksu oli alkanut. Mies oli aloittamassa omia opiskelujaan ja rahaa oli todella niukasti. Muutto nieli viimeisetkin vararahastot ja ensimmäiseen palkkapäivään saakka taisin elää kaurapuurolla. Mies tuli onneksi ruokituksi toisella paikkakunnalla sisäoppilaitoksessa.
Lokakuussa koitti ensimmäisen opintolainan lyhennyksen aika. Tilitä puuttui PALJON, eikä vanhemmillani ollut mahdollisuutta auttaa, vaikka olisivat halunneeetkin. Yksin, vieraalla paikkakunnalla, epävarmana uudessa työssä, rahattomana ja neuvottomana turvauduin siihen ainoaan konstiin, jonka siihen hätään keksin: rukoilin.
Eräänä päivänä, hieman ennen lyhennyspäivää, postilaatikkooni oli ilmestynyt kirje nimettömältä lähettäjältä. Se sisälsi 800 markka, joka oli siihen aikaan todella suuri summa, ja lappusen, jossa luki "Herra on rikas antaja niille, jotka Häneen turvaavat". Sattumoisin summa oli vielä hyvin lähellä sitä, joka minulta lyhennyksestä puuttui.
Sen jälkeen en ole milloinkaan lakannut uskomasta ihmeisiin ja sekä Jumalan, että toisten ihmisten hyväntahtoisuuteen. Molemmista jaksan sentään olla kiitollinen päivästä toiseen.
Merkittävin läksy taisi kuitenkin olla se, että Jumala toimii maailmassa ihmisten, myös minun, kauttani. En tänä päivänäkään tiedä, kuka sen rahan lahjoitti, mutta parhaani mukaan olen yrittänyt laittaa hyvän kiertämään aina, kun siihen on tilaisuus kohdalle sattunut. Sitäpaitsi totuushan on, että antaessaan saa - usein jopa enemmän kuin ottaessaan itse toisten hyvyyttä vastaan
Huomatkaa tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää. Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.
2. Kor. 9:6-7Olin vasta valmistunut kirkon nuorisonohjaaja ja opintovelan maksu oli alkanut. Mies oli aloittamassa omia opiskelujaan ja rahaa oli todella niukasti. Muutto nieli viimeisetkin vararahastot ja ensimmäiseen palkkapäivään saakka taisin elää kaurapuurolla. Mies tuli onneksi ruokituksi toisella paikkakunnalla sisäoppilaitoksessa.
Lokakuussa koitti ensimmäisen opintolainan lyhennyksen aika. Tilitä puuttui PALJON, eikä vanhemmillani ollut mahdollisuutta auttaa, vaikka olisivat halunneeetkin. Yksin, vieraalla paikkakunnalla, epävarmana uudessa työssä, rahattomana ja neuvottomana turvauduin siihen ainoaan konstiin, jonka siihen hätään keksin: rukoilin.
Eräänä päivänä, hieman ennen lyhennyspäivää, postilaatikkooni oli ilmestynyt kirje nimettömältä lähettäjältä. Se sisälsi 800 markka, joka oli siihen aikaan todella suuri summa, ja lappusen, jossa luki "Herra on rikas antaja niille, jotka Häneen turvaavat". Sattumoisin summa oli vielä hyvin lähellä sitä, joka minulta lyhennyksestä puuttui.
Sen jälkeen en ole milloinkaan lakannut uskomasta ihmeisiin ja sekä Jumalan, että toisten ihmisten hyväntahtoisuuteen. Molemmista jaksan sentään olla kiitollinen päivästä toiseen.
Merkittävin läksy taisi kuitenkin olla se, että Jumala toimii maailmassa ihmisten, myös minun, kauttani. En tänä päivänäkään tiedä, kuka sen rahan lahjoitti, mutta parhaani mukaan olen yrittänyt laittaa hyvän kiertämään aina, kun siihen on tilaisuus kohdalle sattunut. Sitäpaitsi totuushan on, että antaessaan saa - usein jopa enemmän kuin ottaessaan itse toisten hyvyyttä vastaan
! Enkeleitä, heitä on !
VastaaPoistaIhana juttu. Ihmeitä tapahtuu koko ajan.
VastaaPoista