lauantai 6. kesäkuuta 2009

Tie

Tie, totuus ja elämä... periaatteessa ihan selvä juttu, mutta käytännössä ei aina sittenkään. Onneksi pitkätkin matkat kävellään vain yksi askel kerrallaan. Enemmästä ei voi, eikä tarvitsekaan huolta kantaa.

Se, mikä saattaa hetken näyttää umpikujalta, on ehkä sittenkin portti johonkin uuteen. Jos ei tässä Jumalan ohjaamassa elämäksi kutsutussa elokuvassa muita juonenkäänteitä voikaan ennustaa, niin ainakin yksi asia on varmaa: siinä on onnellinen loppu.

Sitä odotellessa matka jatkuu..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti