Pässinpäitä

Tänään tunsin itseni hetken tarpeelliseksi, kun saatoin hoitaa miehen puolesta hänelle vastenmielisen työtehtävän kirjoittamalla lehteen hartauskirjoituksen. Liitän sen tuonne loppuun.

Meillä on kaksi lemmikkilammasta. Nyt ne ovat jo yli kymmenvuotiaita. Pitkän elämänsä aikana ne ovat ehtineet opettaa meille kaikenlaista. Erityisesti olemme saaneet hmm.. uudenlaista näkökulmaa Raamatun lammasvertauksiin.

Joskus aiemmin tuli nimittäin kuviteltua lampaat semmoisiksi avuttomiksi pieniksi ja pehmoisiksi, jotka joutuvat suden suuhun alta aikayksiön, jos ei niistä joku pidä huolta. Toisaalta ne taitavat sellaisia ollakin, mutta myös äärettömän itsepäisiä, ahneita kakkiaisia, jotka kadehtivat toisiltaan kaikkea. Tuhlaavaisesti ne sotkevat saamansa herkut jalkoihinsa ja karkaavat aina tilaisuuden tulle pahantekoon (syömään kaalit kasvimaasta tai järsimään kirsikkapuuntaimet kuorettomiksi). Oikein sopivia ihmisen vertauskuviksi siis ;-) Onneksi meillä on hyvä ja kärsivällinen Paimen.

Tässä se lehtihartaus:

Hyvä paimen ja pässinpäät

Lapsuusmuistojen hämäristä saan vieläkin mieleeni pyhäkoulutilan seinällä näkemäni maalauksen. Siinä oli Jeesus, hyvä paimen, koukkuvartisen sauvansa kera ja pörröinen, puhtaanvalkoinen lammas. Muistelen jo lapsena joskus miettineeni, minne sen lampaan mahtoi tehdä mieli, kun se sillä tavoin laumasta lipesi ja omille teilleen lähti.

Nuorena samaa kertomusta kuunnellessa kuvittelin ymmärtäväni lampaan aatokset kovinkin tarkkaan.Ainahan ruoho näyttää vihreämmältä aidan takana ja tottahan jokaisen täytyy oma tiensä etsiä. Mitä sitä valmiiksi tallottuja polkuja kulkemaan ja valmiisiin totuuksiin uskomaan, vai kuinka?

Nykyään yksilön arvoa, vapautta ja itsenäisyyttä korostetaan meillä ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Monessa mielessä se lienee hyväkin asia, mutta aivan kaikkea ei jokaisen kannattaisi itse yrittää tehdä. Toistenkin virheistä voi oppia. Itse ei tarvitse päätään joka puuhun lyödä. Myös itsensä pelastaminen äärimmäisestä pulasta voi olla yksin vaikeaa.

Ei tarvitse myöskään harhailla eksyksiin, kuten se vertauksen lammas, oivaltaakseen, että Jeesuksessa meillä on tie totuus ja elämä. Hän on itse portti, josta saamme Jumalan valtakuntaan kulkea. Hän on tie ja hyvä paimen, joka kuljettaa meidät turvallisesti perille. Ei paimeneen turvaava lammas ole tyhmä, vaan se, joka ajattelemattomuuksissaan tai uhmassaan omille teilleen lähtee. Onneksi Jeesus on kärsivällinen ja armollinen, ei hylkää meitä pieniä pässinpäitä..