Tuolla Panun blogissa oli tänään runo jäästä. Siitä putkahti yllättäen mieleeni tämä vanha lauluni, jonka nimi voisi yhtä hyvin olla "mitä jää". Aikoinaan kirjoitin sille kuitenkin otsikoksi
Tartu elämään lujasti kiinni
Kevätaurinko maan unestaan herättää
ja saa linnut laulamaan.
Kun kaikki kauneimmillaan näin on
tähän hetkeen jäisin, jos voisin.
Mutta aika kulkee omaa tahtiaan,
ei anna jäädä onnen hetkistä nauttimaan.
Tartu elämään lujasti kiinni.
Muuten se karkaa.
Kuin vesi, joka joessa virtaa
päivät huomaamatta ohitse lipuu
ja mitä jää..
Tuulen tuoksu hiuksissasi,
meren suolaisen maistan huuliltasi.
Sua katson kauan ja tän
kuvan toivon aina mielessäin säilyvän.
Vaikka aika kulkee omaa kulkuaan,
muistoissani pääsen tänne aina uudestaan.
Tartu elämään lujasti kiinni..
Ullakolla kun siivosin
kolmipyöräistä haikeena katselin.
Lapsuuskin on lainassa vain.
Muistan pehmoisen poskesi poskellain.
Eipä aika taida ketään unohtaa
ikuisesti äidin hoidossa olemaan.
Tartu elämään lujasti kiinni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti