tiistai 20. tammikuuta 2009

Sä olet kaunis

Näinkö katseen aran ja kysyvän?
Odotitko elettä hyväksynnän?
Kysyitkö lupaa olla se kaunis,
Luojan luoma?

Liekö joku jossain kieltänyt,
haavoille sisimpäsi lyönyt
ja pelko rohkeutesi syönyt
vapaana lentää.

Lennä lintunen lennä,
et tarvitse lupaa keltään.
Anna menneiden mennä.
Tänään sinua Elämä kantaa.

Hän, joka tomusta ihmisen
loi oman kuvansa kaltaisen,
ei väsy lapseensa, eikä suutu.
Saat olla vapaa.

Luojalta lahjaksi siivet saat,
allasi vihreät metsät, maat
saat lentää. Etkö jo kohta huomaa:
Sä olet kaunis.

Lennä lintunen, lennä.
Et tarvitse lupaa keltään.
Anna menneiden mennä.
Tänään sinua elämä kantaa.


Vuosia sitten tein työkseni musiikkia. Vuosia työskentelin myös nuorisonohjaajana ja opettajana.
Nuo sanat ovat yhdestä viimeisistä lauluista, jonka olen kirjoittanut.

Jotkut nuoret olivat niin hauraita, niin aroiksi säikyteltyjä jo siinä iässä, kun sydän olisi voinut olla tulevaisuudenuskoa täynnä. Ihan iski tämmöiseen epä-äidilliseen täti-ihmiseenkin toisinaan kanaemomainen fiilis. Olisi niin tehnyt mieli levittää siipensä ja edes yrittää suojella niitä pikkuisia maailman pahuudelta, mutta eihän sitä voi... Eihän ihminen pysty varjelemaan edes lähimpiään.Onneksi on olemassa joku, joka voi, joku johon turvata, joku josta kertoa niille, jotka tahtovat kuulla. Onneksi Hän ON - täysin riippumatta siitä onko uskominen trendikästä tässä ajassa vai ei.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti