Masentuneena lukeminen ei ole minulle helppoa. Näkökulma asioihin vääristyy. Tekstistä ikäänkuin pomppaa silmille ne asiat, joista ärsyynnyn tai syyllistyn. Keskittymiskyky on heikko ja herää kysymys kannattaako ylipäätään lukea, jos ei siitä jää mitään mieleen? Muistikin kun alkaa olla rapakunnossa. (Kannattaako elää, kun kumminkin kuolee, joopa joo, kyllähän näitä typeriä kysymyksiä elämäänsä turhautuneella riittää).
Joka tapauksessa tartuin pitkästä aikaa kirjaan ja onneksi se osoittautui vaivan arvoiseksi. Juha Perttulan Olenko Onnellinen on helppolukuista tekstiä tohtorismiehen kirjoittamaksi. Lisäksi hän tuntuu ajattelevan asioista niin samalla tavalla kuin tämä lukija itse, ettei mitään suurempaa päänsisäistä konfliktia päässyt syntymään.
Viime yö meni kipujen takia valvoessa ja lukiessa. Nyt ei riitä voimia omaan ajatteluun, mutta tekee mieli merkitä muistiin siitä kirjasta pari mehevää lainausta:
Onnellisuus on aina sekoitus onnellisuuden yleistä olemusta ja yksilön omakohtaista onnellisuutta.
Onnellisuus on yleinen ja kokonaisvaltainen kokemus siitä, että minun on hyvä olla sellainen kuin olen ja elää sellaista elämää kuin elän.
Onnellisuuden kokonaisvaltaisuus ilmenee niin, että se sisältää eri tavalla muodostuneita kokemuksia, esimerkiksi tietoa, tunteita, intuitiota ja uskomuksia. Ne ovat olemassa vain toisiinsa kietoutuneina, vaikka joskus tuntuukin kuin toiminnassa olisi vain yhdenlaisia kokemuksia.
Pohtimisen arvoiselta tuntuu myös Perttulan kirjassaan esittelemä Aristoteleen näkemys onnellisuuden osatekijöistä, mutta siihen taidan palata jonakin virkeämpänä hetkenä.
Joka tapauksessa tartuin pitkästä aikaa kirjaan ja onneksi se osoittautui vaivan arvoiseksi. Juha Perttulan Olenko Onnellinen on helppolukuista tekstiä tohtorismiehen kirjoittamaksi. Lisäksi hän tuntuu ajattelevan asioista niin samalla tavalla kuin tämä lukija itse, ettei mitään suurempaa päänsisäistä konfliktia päässyt syntymään.
Viime yö meni kipujen takia valvoessa ja lukiessa. Nyt ei riitä voimia omaan ajatteluun, mutta tekee mieli merkitä muistiin siitä kirjasta pari mehevää lainausta:
Onnellisuus on aina sekoitus onnellisuuden yleistä olemusta ja yksilön omakohtaista onnellisuutta.
Onnellisuus on yleinen ja kokonaisvaltainen kokemus siitä, että minun on hyvä olla sellainen kuin olen ja elää sellaista elämää kuin elän.
Onnellisuuden kokonaisvaltaisuus ilmenee niin, että se sisältää eri tavalla muodostuneita kokemuksia, esimerkiksi tietoa, tunteita, intuitiota ja uskomuksia. Ne ovat olemassa vain toisiinsa kietoutuneina, vaikka joskus tuntuukin kuin toiminnassa olisi vain yhdenlaisia kokemuksia.
Pohtimisen arvoiselta tuntuu myös Perttulan kirjassaan esittelemä Aristoteleen näkemys onnellisuuden osatekijöistä, mutta siihen taidan palata jonakin virkeämpänä hetkenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti