Iskelmämusiikki ei varsinaisesti miellytä korvaani. Ei edes kovin pehmeä popmusiikki. Raskas rock, folk, jazz ja blues ovat aina olleet lähempänä sielunmaisemaani, mutta kuten tiedämme, musiikki liittyy tunteisiin, eivätkä tunteet aina noudata loogista kaavaa.
Tänään ilahduin tästä laulusta. Jälleen kerran en ajattele tekstiä niinkään parisuhteesta kertovana. Minulle tämä puhuu tänään siitä, miten kaipaan päästä lähemmäs valon ja lämmön lähdettä, Häntä, josta tämä pitkään jatkunut sisäinen jääkauteni minua erottaa.
Tulen aina myös hyvälle mielelle tämän laulun esittäjää katsoessa. Vuosikaudet kiersimme samoissa tilaisuuksissa. Olemme kerran esiintyneet samalla äänitteelläkin. Pidän hänen vaatimattomasta,rauhallisesta tyylistään ja kauniisti soivasta äänestään, vaikka kappaleet ovatkin hieman liian pehmeitä makuuni. Tietynlaista särmää näyttävät vuodet silti tuovan hänenenkin musiikkiinsa, eikä se minun korvissani kuulosta huonolta ollenkaan.
Siitä, kun viimeksi jollain keikalla tapasimme ja juttelimme, on kulunut jo yli kymmenen vuotta. Silloin hän ei ollut tehnyt vielä ainuttakaan levyä. Yritin rohkaista häntä siihen. Tuntuu hyvältä, että hänestä on tullut näinkin suosittu. On ilahduttavaa, että julkisuudessa pääsevät esille myös ne, joilla on syvällistä sanottavaa ja henkilökohtainen suhde Jumalaan.
Juha Tapion laulut koskettavat varmasti ihmisiä monella tasolla. Kukin kuuntelee niitä omien kokemustensa suodattamana. Minä muistan aina hänet teini-ikäisenä poikana laulamassa Lakeuden Ristin kirkossa Jeesuksesta. Sama lämmin ja vakaa sävy kuultaa hänen lauluistaan edelleen, vaikka tekstien muoto onkin muuttunut paremmin suuren yleisön makuun sopivaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti