Onni onnettomuudessa

Toisaalla (muissa blogeissani) olen marissut niitä moninaisia vastoinkäymisiä, joita jo kuluvan vuoden alussa käynnistyneessä kodinvaihtorumbassamme on ylenmäärin riittänyt. Eilen ilmaantui taas yksi. Asentajan kotiimme tilaama ilmavesilämpöpumppu osoittautui väärän malliseksi ja kaiken kukkuraksi siihen oli tullut kuljetusvaurio.

Ensimmäinen reaktioni oli todeta kaikkea muuta kuin tyynesti ja sovinnollisesti ihan noin summittaisesti tuonne yläilmoihin, että nyt tämä saisi minun puolestani jo riittää. Nauloja tuntuu sataneen niskaan niin pitkään ja paljon, että eihän tätä voi enää sattumaksikaan sanoa. Jos Taivaallisella Isällä on meille, jotain huomautettavaa, olisi mukavaa, jos hän ilmaisisi asiansa hieman toisin, eikä lähettäisi näitä paskasadekuuroja toisensa jälkeen. Minusta ainakaan ei nimittäin tunnu siltä, että tämmöinen luonteessani kasvattaa muuta kuin kiukkua ja epäluottamusta. Ei suinkaan Hengen hedelmiä, kuten kärsivällisyyttä ja muuta yleiseksi hyväksi jalostettavaa...

No, muutaman hyvin kiukkuisen tunnin jälkeen puoliso soitti ja kertoi mielenkiintoisen uutisen: sen sijaan, että lämmitysjärjestelmän asennus viivästyisi ja siirtyisi epämääräiseen tulevaisuuteen uutta pumppua odotellessa, saammekin tästä nykyisestä tuntuvan alennuksen ja tietyin järjestelyin se soveltuu tarkoituksiimme yhtä hyvin kuin se alunperin suunniteltukin.

Joskus siis se, mikä aluksi saattaa näyttää suurelta harmilta ja onnettomuudelta, saattaa lopulta poikia jotain hyvää. Pumppubudjetista säästyneillä rahoilla saamme kustannettua melkein koko keittiön lattiaremontin, joka on tarpeen lattialevyihin vuotaneen viemärin vuoksi.

Eihän se aina siltä näytä, eikä tunnu, mutta ehkä luottamuksessa Jumalan hyvyyteen on kyse juuri siitä, että luottaa, vaikkei luottamukselle aina näytä olevan syytä eikä perusteita. Hän näkee joka tapauksessa laajemman kokonaiskuvan siinä, missä me ihmiset käsittelemme vain palapelin yksittäisiä paloja.

Raamattu vakuuttaa, että Hän tahtoo meille hyvää. Siitä on suurimpana muistutuksena se, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo hukkuisi..Ehkä meidän käsityksemme hyvästäkin on joskus varsin yksinkertainen ja lapsenomainen. Tahdomme karkkia heti ja paljon, koska se maistuu ja tuntuu meistä hyvältä. Taivaallinen Isä näkee ennalta myöhemmät seuraukset - ja paljon sellaista, mitä emme tässä ajassa voi edes käsittää.

Ei uskominen silti aina helppoa ole - edes silloin, kun sitä on saanut näinkin pitkään harjoitella..