Lehdistä bongattua

Italiassa joku suomalaissyntyinen on kuulemma kyseenalaisesti kunnostautunut vaatimalla krusifiksien poistamista koulujen seiniltä. Täytyy myöntää, että ilahduin lukiessani, että se ei italialaisten enemmistön mielestä ole mikään loistodea.

Kovin ovat olleet aktiivisia eri tavoin itseään nimittävät uskonnottomat viime aikoina myös Suomessa. Valitettavasti täällä ei ole ilmaantunut yhtä suurta ja yhtenäistä rintamaa kristillistä perinnettä ja todellista uskonnonvapautta puolustamaan. Sillä mitä uskonnonvapautta se sellainen on, ettei uskonnollisia tunnuksia saisi olla näkösällä missään, mutta niin sanotut tiedeuskovaiset (jota nimeä kolumnisti tuossa jälkimmäisesssä linkittämässäni jutussa käyttää) saavat kyllä vapaasti julistaa ilosanomaansa niin mediassa kuin vaikkapa juuri kouluissa.

Tänään kiinnitti huomiotani myös tämä juttu, jossa pääaiheensa, eli isänpäivän kaupallisen alkuperän lisäksi, pohditaan sitä, miksi uskontojen vastustajat niin innokkaasti pitävät älämölöä uskonnollisten juhlien näkyvyydestä muun muassa kouluissa, mutta eivät ole moksiskaan näistä kaupallisista riehoista, joita kauppiaat myynnin edistämiseksi ovat innokkaasti kopioineet pääasiassa Pohjois-Amerikasta.

Tuntui hyvältä lukea, että jotkut ajattelevat vielä suomalaisesta valtavirrasta poikkeavasti näissäkin asioissa.