Edellinen postaus toi mieleen laulun, jonka kirjoitin jo parikymmentä vuotta sitten ja levytin joskus 90-luvun alussa. Eiväthän läheskään kaikki laulujen tekstit yleensäkään lauluntekijää itseään kuvaa. Tämä taisi kuitenkin kertoa ihan omista tunnoistani joskus kauan sitten. Jotain on siis muuttunut. Aika paljon.
Asioissa on puolensa. Jonkun mielestä kyse on elämänjanon sammumisesta, lannistumisesta ja luovuttamisesta. Toisaalta olen helpottunut siitä, että se ikuinen levottomuus on nyt poissa. Ei ole enää polttavaa halua minnekään, eikä aina edes mistään pois.
Hiljainen kaipaus kotiin on edelleen jäljellä, mutta sinnekin ehtii sitten, kun on sen aika.. ja tällä tarkoitan tietenkin sitä lopullista, oikeaa kotia, jonne monet muutkin tuntuvat minun laillani kaipaavan, vaikkei kenelläkään meistä ole siitä vielä muuta varmaa tietoa kuin usko, toivo ja lupaukset, jotka Isä sanassaan antaa. Siihen saakka pitää vaan jotenkin yrittää pärjäillä ja sattuuhan niitä aurinkoisiakin päiviä (onneksi) joskus näiden tuskaisen harmaiden lomaan.
Asioissa on puolensa. Jonkun mielestä kyse on elämänjanon sammumisesta, lannistumisesta ja luovuttamisesta. Toisaalta olen helpottunut siitä, että se ikuinen levottomuus on nyt poissa. Ei ole enää polttavaa halua minnekään, eikä aina edes mistään pois.
Hiljainen kaipaus kotiin on edelleen jäljellä, mutta sinnekin ehtii sitten, kun on sen aika.. ja tällä tarkoitan tietenkin sitä lopullista, oikeaa kotia, jonne monet muutkin tuntuvat minun laillani kaipaavan, vaikkei kenelläkään meistä ole siitä vielä muuta varmaa tietoa kuin usko, toivo ja lupaukset, jotka Isä sanassaan antaa. Siihen saakka pitää vaan jotenkin yrittää pärjäillä ja sattuuhan niitä aurinkoisiakin päiviä (onneksi) joskus näiden tuskaisen harmaiden lomaan.
Tarvitsen sinua tässä
Päivät kuin pohjaan palanut puuro
kaikki karvaalta maistuu.
Syksy niinkuin harmaa viitta
hartioille laskeutuu.
Tuntuu, että turhaan etsin
mielekkyyttä elämään.
Tahtoisin tehdä paljon,
mutten pysty tämän enempään.
Tarvitsen Sinua tässä
jokapäiväisessä elämässä
kun arki alleen hautaa
ilon, toivon ja haaveet.
Aamun raikkaat tuulet
ei pyyhi ikävää pois.
Jatkuvasti kaipaan jotain
tai jostakin pois.
Tule lähemmäksi
sen kirjan välistä pois.
Tule elämäksi,
joka täydempi ois.
Tarvitsen Sinua tässä
jokapäiväisessä elämässä,
kun arki alleen hautaa
ilon, toivon ja haaveet.
Millan, tämä jotenkin liippaa läheltä sitä heikkona voimakas -problematiikkaa, jota minä olen pyöritellyt päässäni viime päivinä. Tämä kirjoituksesi nosti mieleeni kuvan, liittyy kouluaikojeni aamunavaukseen. (Jos joku väittää, ettei niitä kuunnella, hän on ehdottoman väärässä.) Nuorisopastori luki keskusradiosta tarinan, jonka varmasti tunnet - tarinan menneisyyden vaiheista ja jalanjäljistä, joita joissakin kuvissa oli yhdet ja joissakin kahdet. Elämän vaikeissa vaiheissa oli vain yhdet jäljet, koska Herra oli kantanut kertojaa niiden aikana. Kertoja ei vain ollut sitä ymmärtänyt.
VastaaPoistaEn nyt osaa itseäni järin selvästi ilmaista, mutta siis halusin sanoa, että oli antoisaa lukea tämä laulusi ja jotenkin se tuntuu sopivan tähän palapeliin, jota itse kokoan. :-)