Rakkaus on..

Toissapäivänä oli pikkusiskoni häät. Viitisenkymmentä lähintä sukulaista ja ystävää kokoontui juhlimaan yhtä maailman suurimmista ihmeistä: rakkautta. Että joku voikin vielä nelikymppisenä löytää itselleen sopivan puoliskon ja uskaltaa lähteä rakentamaan yhteistä tulevaisuutta. Se on toiveikasta jos mikä! Kun kummallakaan ei ole painolastinaan entisiä liittoja tai lapsia, on siinäkin mielessä helpompaa aloittaa yhdessä puhtaalta pöydältä.

Isoasiskoa itketti, kun oli aika laulaa morsiusparille onnittelulaulu, vaikka iloisesta tapahtumasta olikin kysymys. Onnea ja siunausta silti mielessäni heille rukoilin. Laulun sanat menivät näin:

Tytön hiukset punaista kultaa. Pojan hymy kuin aurinko.
Lupauksen toisilleen antaa, rakastaa he tahtovat.

Olkoon rakkautenne kuin kukkiva puu,
jonka tuoksusta keväässä huumaantuu
ja kun kukkien aika on tuuleen lentää,
se kauneimman sadon kasvattakoon.

Olkoon rakkaus suojana teille, tuulet maailman se torjukoon.
Runko vahva tukena teille tahto vaikka horjukoon.

Olkoon rakkautenne kuin kasvava puu,
jonka katveeseen ystävät kokoontuu.
Olkoon juurenne maassa ja yllänne taivas,
jonka valoon oksanne kurkottakoon.