Rakkaus on uusiutuva luonnonvara

Joskus vuosia sitten juttelin miespuolisen ystäväni kanssa, joka oli yhden lapsen isä. Hämmästyin kovasti, kun tuo mies sanoi, etteivät he vaimonsa kanssa ole edes harkinneet useampia lapsia, koska heistä tuntui, etteivät he mitenkään pysty rakastamaan useampaa pientä ihmistä yhtä paljon kuin sitä ainokaista.

Minusta se oli hassu ajatus ja on yhä edelleen. Toki aika ja voimat voivat loppua kesken. Taloudellista tilannettakin on hyvä ajatella ja elinolosuhteita. Tila voi asunnosta loppua kesken, mutta ei ikinä ihmisen sydämestä. Rakkaus on alati uusiutuva luonnonvara. Sitä riittää rajattomasti ja usein se auttaa selviytymään myös monista arjen hankaluuksista.

Minulla ei ole lapsia, mutta perheemme on silti suuri. Siihen kuuluu paljon karvaisia nelijalkaisia jäseniä ja pari höyhenpukuistakin. Vaikka en ole koskaan mielessäni verrannut lapsia ja lemmikkieläimiä toisiinsa, enkä koe, että lemmikit ovat minulle mitään lapsen korvikkeita (yhtä hyvin voisi kysyä ovatko lapset joillekin lemmikin korvikkeita), tiedostan, että molemmat ovat persoonia. Sekä pienillä ihmisillä että lemmikkieläimillä on yksilölliset tarpeensa. Niihin jokaiseen syntyy omanlaisensa vuorovaikutussuhde ja jokaisesta tulee omalla tavallaan tärkeä.

Rakkaus, jota tunnemme toisia ihmisiä tai muita elollisia kohtaan, ei ole keneltäkään pois. Päinvastoin, se tuo jotain hyvää ja kaunista maailmaan. Lisäksi rakkaudella on taipumus herättää vastakaikua. Lämpöön vastataan lämmöllä, huolenpitoon huolenpidolla ja rakkautta kyllikseen saanut jakaa sitä usein mielellään myös eteenpäin. Onhan rakkaus uusiutuva, uutta luova ja ihmeellisesti eheyttävä voima.