Ohikiitävä hetki hiljaisuutta.
Tämä sydämen lyönti, jotain uutta.
Tahdoin juosta pakoon,
jättää taakse kaiken mikä sitoo.
Luulin pääseväni eteenpäin, mutta paikalleni jäin.
Elämää jos pelkää,
suojaksensa pystyttää kiviseinää
juoksee pakoon ja sillat polttaa takanaan
osaksensa valitsee erämaan.
Ei varjoaan voi juosta pakoon.
Ennen pitkää seurastaan sen löytää.
Jos tahtoo auringossa olla,
täytyy valoa sietää.
Itselleen voi valehdella,
mutta Hän jo kaiken tietää.
Elämää jos pelkää..
En tahdo enää yksin olla.
Antaudun valoon sovinnolla.
Arka ja rikkinäinen,
koditon ja hauras.
uskallusta tähän päivään,
rohkeutta huomiseen pyydän.
Elämää jos pelkää..
"Itselleen voi valehdella,
VastaaPoistamutta Hän jo kaiken tietää."
Ajattelen niitä monia
>sitten kun>, jotka ovat
niitä elämänvalheita,
että olisi tavoite -päämäärä.
Kun pääsen eläkkeelle, niin
sitten muutan kotimaahan,
sanoi anoppini.
Hän pääsi eläkeikään,
mutta ei muttanut, vaan
sitten tuli uusi, sitten kun.
Se uusi ei toteutunut, kuolema tuli
ennen.
Ihmienen luulee, Jumala tietää.