Viime viikkoina on osunut usein silmiin blogitekstejä, joissa joku kertoo tehneensä "aarrekartan". Ymmärtääkseni se on harjoite, jolla on tarkoitus selkiyttää omia päämääriä ja unelmia liimaamalla paperille kuvia, joiden on tarkoitus symbolisoida omia, toistaiseksi toteutumattomia, tavoitteita joita kohti on tarkoitus pyrkiä.
En ole pystynyt lukemaan loppuun niitä tekstejä. Ne saavat minut niin surulliseksi ja kiukkuiseksi. Syyksi en keksi muuta kuin, että olen kateellinen (yäk, se on mielestäni kerrassaan halveksittava, vastenmielinen ja turha tunne).
En edes muista, koska minulla viimeksi olisi ollut unelmia, sellaisia ihan oikeita ja voimauttavia, jotka antavat säihkettä harmaaseenkin arkeen ja puhtia pyrkiä johonkin. Toki ymmärrän, että kliininen masennus on nimenomaan sairaus, joka sammuttaa ilon elämästä, vie kyvyn nauttia asioista, mielekkyyden kokemuksen ja usein myös voimat pyrkiä yhtään mihinkään.
Miksi silti tunnen itseni kelvottomaksi ihmiseksi ja kristityksi, kun en osaa edes toivoa mitään muuta, kuin että tästä jotenkuten hautaan selvitään? Tuntuu suorastaan elämän lahjan halveksimiselta, etten osaa olla iloinen ja kiitollinen. Kuka uskoisi, että toivominenkin voi olla jollekin rankkaa työtä..Olen minä vaan melkoinen ilonpilaaja.
Itse masennuksesta selvinneenä voin sanoa, että kunhan se kaikki paha on ohi niin osaa arvostaa elämää ja sen pieniä iloja ihan eri tavalla. Se ei tosin välttämättä lohduta jos parantuminen näyttää hyvin kaukaiselta tai mahdottomalta. Mutta kyllä aurinko paistaa vielä risukasaankin jokin päivä, usko vain.
VastaaPoistaOlemme ihmisinä hyvin erisäikeisiä.'
VastaaPoistaToiset ovat haaveilemassa ja
uneksimassa iloisia toivomuksia,
toiset ovat murhemielisiä ja eivät
jaksa haaveilla juuri koskaan.
Jumalan Sana sanoo, että murhe on
sydämelle hyväksi, se pitää
turhamaisuudet loitolla!
Heille luvataan myös lohdutus
Jesaja profeetta sanoo:
...panemaan Siionin murheellisten
päähän - antamaan heille
- juhlapäähineen tuhkan sijaan,
iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen
vaipan masentuneen hengen sijaan,
ja heidän nimensä on oleva
"vanhurskauden tammet".
Jos se ei voi tapahtua täällä ajassa,
se on luvassa perillä!
Ihania lohdutuksen sanoja. Kiitos Anonyymi ja Herne :)
VastaaPoistaMinkäs teet, että elämä on joskus vain selviytymistä päivästä toiseen. Onneksi on vain yksi päivä elettävänä! Itse olen oppinut iloitsemaan pienistä asioista, auringosta, kukista, kesästä. Joskus voi olla iloinen, että saa tehtyä ruokaa. Nyt olen iloinnut enrgiasta, jota mulla on.
VastaaPoistaSiitä onkin ollut mukava lukea, Niina, että voit nyt paremmin. Se valaa toivoa tännekinpäin, että jospa se aurinko vielä joskus tähänkin risukasaan...;-)
VastaaPoista"jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen helvettiinsä.
VastaaPoistahelvetit eivät ole vertailukelpoisia."
tälleen liskonainen oivalsi alkuaikoina halvauksen jälkeen kun matto oli kiskaistu jalkojen alta eikä tulevaisuudesta ollut tietoakaan.
haluatko tulkinnan vai löytäisitkö itse jujun?
niin, sittemmin minun f32.2:ni pätkähti krooniseksi, onneksi olen eläkkeellä joten matalimmat ajat voin olla suojassa omassa kolossani ja kömpiä esiin kun tuntuu turvalliselta.