Tänään olen etsinyt netistä ratkaisua pariin arjen pikku ongelmaan ja pahoittanut taas kerran mieleni perusteellisesti. Myös ihmisten blogeihin tuppautuu joskus kommentoimaan tyyppejä, joilla ei tunnu olevan muuta päämäärää kuin aiheuttaa toisille pahaa mieltä, mutta aivan erityisen paljon sellaisia näyttää notkuvan keskustelupalstoilla.
Jos jollekin on käynyt huonosti ja hän pyytää neuvoa, minusta ei ole asiallista lyödä lyötyä toteamalla siihen, että "sitä saa, mitä tilaa". Sitäkään en sulata, jos joku tulee minulle sanomaan, ettei moisesta pidä mieltään pahoittaa. Mistä hemmetistä sitten, jos ei ihmisten pahantahtoisuudesta ja epäystävällisyydestä!??
Teflonpintainen viileys ilkeilyn edessä on ehkä tarpeellinen ominaisuus, jos tylyn käyttäytymisen kanssa joutuu tekemisiin esimerkiksi ammattiroolissaan päivittäin. Toisaalta reagoimattomuus on usein pelkkää tunnemyrskyn peittämistä - ainakin, jos loukkaus on kohdistunut itselle herkkään kohteeseen. Pahan mielen, paheksunnan ja oman haavoittuvuuden osoittaminen vaatii rohkeutta. On helpompi väittää, ettei toisen sanat liikauta mitenkään kuin myöntää, että koko päivä oli jonkun tölväisyn jälkeen pilalla ja energiaa kului valtavasti mielen tasapainon löytämiseksi.
Hyvistä käytöstavoista puhuttaessa mainitaan mielestäni aivan liian usein pinnalliset, kohteliaisuuteen liittyvät muodot (kuten esimerkiksi oikeanlainen pukeutuminen, etiketti ja kulttuurisidonnaiset tavat) ja unohdetaan niiden perimmäinen tarkoitus, eli toisten huomioonottaminen ja kunnioittaminen.
Tennissukat mustien kenkien kanssa ei hetkauta minua vähääkään, mutta törkeä kielenkäyttö ja tahallinen ilkeys herättävät minussa voimakkaita primitiivisiä reaktioita. Onhan kaikilla huonoja päiviä ja silloin ilmoille helposti lipsahtelee semmoistakin tekstiä, jota ei ole loppuun saakka mietitty.
On kuitenkin olemassa ihmisiä, joilla suodatinta ei ole niinä parempinakaan päivinä. Heille minun tekisi mieleni käydä sellainen asentamassa vaikka väkisin. Kuonokoppa vaikka, jos ei muu auta. Tehokkainta ja kaikkien osapuolten kannalta miellyttävintä olisi silti se, jos jokainen saisi tarpeeksi ohjausta ja kokemusta siitä, että omilla sanoilla ja teoilla on merkitystä. Puheillamme voimme kantaa tai tehdä toisten taakat entistä painavammiksi. Ne, joita on autettu, auttavat itsekin helpommin. Se on tutkimuksin todettu.
Joidenkin kohdalla lempeät konstit ovat kuitenkin mitä ilmeisimmin myöhässä. Heille minulta ei tällä hetkellä ymmärrystä riitä.
Jos jollekin on käynyt huonosti ja hän pyytää neuvoa, minusta ei ole asiallista lyödä lyötyä toteamalla siihen, että "sitä saa, mitä tilaa". Sitäkään en sulata, jos joku tulee minulle sanomaan, ettei moisesta pidä mieltään pahoittaa. Mistä hemmetistä sitten, jos ei ihmisten pahantahtoisuudesta ja epäystävällisyydestä!??
Teflonpintainen viileys ilkeilyn edessä on ehkä tarpeellinen ominaisuus, jos tylyn käyttäytymisen kanssa joutuu tekemisiin esimerkiksi ammattiroolissaan päivittäin. Toisaalta reagoimattomuus on usein pelkkää tunnemyrskyn peittämistä - ainakin, jos loukkaus on kohdistunut itselle herkkään kohteeseen. Pahan mielen, paheksunnan ja oman haavoittuvuuden osoittaminen vaatii rohkeutta. On helpompi väittää, ettei toisen sanat liikauta mitenkään kuin myöntää, että koko päivä oli jonkun tölväisyn jälkeen pilalla ja energiaa kului valtavasti mielen tasapainon löytämiseksi.
Hyvistä käytöstavoista puhuttaessa mainitaan mielestäni aivan liian usein pinnalliset, kohteliaisuuteen liittyvät muodot (kuten esimerkiksi oikeanlainen pukeutuminen, etiketti ja kulttuurisidonnaiset tavat) ja unohdetaan niiden perimmäinen tarkoitus, eli toisten huomioonottaminen ja kunnioittaminen.
Tennissukat mustien kenkien kanssa ei hetkauta minua vähääkään, mutta törkeä kielenkäyttö ja tahallinen ilkeys herättävät minussa voimakkaita primitiivisiä reaktioita. Onhan kaikilla huonoja päiviä ja silloin ilmoille helposti lipsahtelee semmoistakin tekstiä, jota ei ole loppuun saakka mietitty.
On kuitenkin olemassa ihmisiä, joilla suodatinta ei ole niinä parempinakaan päivinä. Heille minun tekisi mieleni käydä sellainen asentamassa vaikka väkisin. Kuonokoppa vaikka, jos ei muu auta. Tehokkainta ja kaikkien osapuolten kannalta miellyttävintä olisi silti se, jos jokainen saisi tarpeeksi ohjausta ja kokemusta siitä, että omilla sanoilla ja teoilla on merkitystä. Puheillamme voimme kantaa tai tehdä toisten taakat entistä painavammiksi. Ne, joita on autettu, auttavat itsekin helpommin. Se on tutkimuksin todettu.
Joidenkin kohdalla lempeät konstit ovat kuitenkin mitä ilmeisimmin myöhässä. Heille minulta ei tällä hetkellä ymmärrystä riitä.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMinun blogeissani kommentit julkaistaan toistaiseksi ihan sensuroimattomina, joten jos se ei tullut näkyviin, se johtunee jostain teknisestä ongelmasta. Samoin näkyviin tuli tarkastamatta tuo minulle henkilökohtaiseksi tarkoitettu anteeksipyyntösi, joka näin ollen on
VastaaPoista(toistaiseksi, sillä mitä lie olit naputellut, kun tunsit piston omassatunnossasi ;-) on aiheeton.
Kiitos kommentistasi Eebu
Jaa-a teknisten ongelmien lisäksi kommentointia häiritsevät syliin loikkivat kissat.. Piti vaan sanomani, että ystävälliset ja asialliset kommentit ovat aina tervetulleita, enkä minä tänne tai muihinkaan blogeihini ole juuri miuunlaisia vielä saanutkaan - onneksi. Joten rohkeasti vain uudelleen sanomaan, Eebu, jos mieli halajaa..:)
VastaaPoistaNyt vähän nolottaa :)
VastaaPoistaTurhaan vaivasin sinua! Toisaalta, kysyvä ei tieltä eksy, ja tämä sekaannus oli minulle hyvin pedagogista, yhä edelleen on syytä yrittää opetella olemaan syyllistymättä kaikesta.
Se hukkaan joutunut kommenttini sisälsi nuo samat asiat, mutta yritin linkittää nimimerkkini omiin tietoihini ja pelästyin siinä yhteydessä sählänneeni jotain, teknisesti kokematon kun vielä olen.
Hyvää tätä päivää sinulle!
Se on minusta hienoa, että uskaltaa edes kysyä. Ilahduttavan usein toisten kuviteltu pahantahtoisuus osoittautuu väärinkäsitykseksi. Valitettavasti ei kuitenkaan aina.
VastaaPoistaHyvää ja onnellista vuoden alkua sinulle, Eebu :)
Asiaa täys. Piti jo eilen tähän jotain sanoa, mutta pääni on tauolla. Eikä nytkään pelitä, mut... :}
VastaaPoistaMie en ymmärrä myöskään ihmisiä, jotka lyövät lyötyjä, syövät rautanauloja eväiksi ja viljelevät kovia arvojaan ympäriinsä. Vaikka esimerkillä tuon sitä saa mitä tilaa. Minusta on inhottavaa jos/kun jokin epäonnistuu jossakin, ihminen saa joistakin tahoista pelkkää ivaa niskaan. Mainitsemasi keskustelupalstat ovat pahimpia. Itse en pahemmin pidä verkkolehtien kommentointimahdollisuudesta. Toki se on lukijan huomioimista ja niin taas, mutta ei niitä viitsi lukea, saati sanoa itse mitään. Niin törkeätä ivaa ja pilkkaa että tulee alkaa vain pannuttamaan! Huoh.
Minua ei nolota pyytää apua, kysyä neuvoa tai näyttää suoranainen tyhmyys jossakin asiassa, mutta jos saisin nöyryyttävän ja aliarvioivan, aiheeseen kuulumattoman vastauksen, mutta pyrin viimeiseen saakka ettei tarvitse kysyä neuvoa keltään besserwisseriltä. Kadotin jo pointtini, tuskin sitä edes oli tässä mutta kunhan soitan poskeani... :D No ei, nyt nukun.