Hyvin vaan

Ihan nuorena kirjoitin nuorelle yleisölle esitettäväksi kappaleen, jonka sävy olisi varmasti tämänikäisen kynästä lähtevänä toisenlainen. Ydinajatuksen siitä tavoitan silti edelleen - varsinkin nyt kun olen romahtanut niin, etten jaksa enää edes yrittää ylläpitää normaalin ja hyvinvoivan ihmisen kulisseja. Naamiot ovat pudonneet ja se, mitä sieltä takaa paljastui, ei ole kaunista katsottavaa.


Hyvin vaan

Peiliin kun katsot, silmäsi näät, niissä kyyneleet.
Silti mitä vastaat, kun kysytään "Miten menee?"

Hyvin vaan, hyvin vaan, hyvin vaan, hyvin vaan
sulla aina menee.

Et uskalla muille paljastaa
sisintäs tuskan polttamaa.
Pelon ja epävarmuuden
peität huumoriin.

Et usko ihmiseen,
ei, et usko rakkauteen
Jumalakin tuntuu joskus kadonneen.

Silti aina kun kysytään..
hyvin vaan, hyvin vaan hyvin vaan
hyvin vaan sulla aina menee.

Riisu jo panssaris pois,
avaa oves. Uskalla elää!
Ei Jumala vaadi täydellisyyttä.
Älä heikkouttas häpeä syyttä.

Kysymykses, epävarmuutes
tuo pelotta julki.
Uskalla kysyä,
niin sulle vastataan.

Ei kaiken tartte aina olla
hyvin vaan, hyvin vaan
hyvin vaan,
vaikka sydän itkee..