maanantai 28. joulukuuta 2009

Miksi?

Miksi minun ottamissani kuvissa valotus on useimmiten persiillään ja rajaus omituinen? Miksi meidän keittiön ikkunan edessä rotkottaa edelleen nuo tikkaat? Miksi vasemmassa reunassa näkyy palanen pahoin ränsistynyttä Saint Pauliaa ja miksi ihmeessä kukkalautasella on noin paljon multaa?

Useimpiin kysymyksiin on olemassa vastaukset. Joihinkin useampiakin. Valitettavasti ne vaan eivät aina kysyjää miellytä. Olisiko silloin parasta olla kokonaan kysymättä ja sulkea silmänsä häiritseviltä yksityiskohdilta?

Ainakin minun elämässäni on hyvin vähän kysymyksiä, joiden vastaukset auttavat käytännössä ratkaisemaan ongelmia. Syyllisten etsiminen on turhaa. Sitäpaitsi useimpiin ongelmiini olen ihan itse syypää, mutta täysin voimaton tekemään mitään toisin, joten hedelmätöntä kyselyä tämä tämmöinen yhtäkaikki..

Aivan yhtä turhaa on vertailu. Jotkut kertakaikkiaan vaan osaavat ja jaksavat pitää kukkalautasensa puhtaana, ottaa kauniita kuvia ja kantaa tikkaat jouluksi varastoon. Vaikka heidän elämänsä saattaa näyttää ulkoapäin katsottuna täydelliseltä, siistiltä ja ehyeltä, voi sileä pinta silti kätkeä alleen monenlaista tuskaa ja epäjärjestystä.

Sitäpaitsi sehän olisi vain hyvä ja rohkaiseva esimerkki, jos jossain todella olisi olemassa ihmisiä, joilla on kaikki asiat järjestyksessä, tasapainossa, ehjää ja ristiriidatonta. Haluaisin uskoa, että sellaista on edes jossain.

Itse olen väsynyt elämän valheessa - siitäkin huolimatta, että teeskennellynkin hymyn kohtaaminen on toisille helpompaa kuin karun, ankean todellisuuden.

Minä olen monin tavoin sairas ja poden vaikea-asteista masennusta. Se ei häivy, eikä parane sillä, että yritän ajatella mukavia asioita ja käyttäytyä kuin mikään ei olisi vinossa. Masennukseni ei myöskään johdu ulkoisista olosuhteista, eikä parane niitä muuttamalla...Ellen sitten satu olemaan allerginen elämälle.

Miten absurdia onkaan se, että masentuneita patistetaan toisten ihmisten pariin ja aktiivisuuteen, vaikka juuri toisten ihmisten keskuudessa ainakin itse koen eniten ahdistusta, kun pitäisi jaksaa olla niin paljon hauskempi, pirteämpi ja positiivisempi kuin on, ettei vaan tuottaisi toisille pettymystä ja ahdistusta ja karkottaisi heitä luotaan..


4 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Life-allergia-masennusta
    potevia on.

    On aikuisia ja on nuoria
    ja lapsia. On vanhoja.

    Sitä voi olla koko iän.

    Kun sielun säikeet ovat
    joistakin kohtaa oikein
    ohkaista lajia, niin
    sen vaan saa, pelkästä
    elämästä...
    Kokemus pähkäilyä
    täällä vaan,
    ei muuta..

    Pähkäillessä tuli
    typografisia
    kömmähdyksiä
    ja siksi viestin
    poisto, yllä :)

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa ihan siltä, että tiedät mistä puhut. Se lohduttaa minua tänään :)

    VastaaPoista
  4. Vaikka kuva ja sen analysointi edustanevatkin tässä symboliikkaa, niin en malta olla kommentoimatta, että kuva on kaunis, enkä huomannut siinä mitään asiaan kuulumatonta, enkä edelleenkään huomaa,vaikka ns. virheitä luettelit. Tikkaiden KUULUUKIN olla tuossa :)

    VastaaPoista