Viime päivinä on uutisissa kerrottu Vapaa-ajattelijoiden kampanjasta, jossa ihmisille on tarjottu vaihdossa pornolehtiä Raamatuista ja muiden uskontojen pyhistä kirjoista.
En yleensä jaksa kovin intensiivisesti seurata median kirjoittelua kirkkoon ja kristinuskoon liittyvistä aiheista (koska jutuissa mielestäni niin usein keskitytään sensaatiohakuisesti valittuihin epäolennaisuuksiin). Tämä kampanja kuitenkin herättää minussa kuvotusta ja syvää surua.
Ihmiset, jotka aktiivisesti markkinoivat hedonistista, ihmisruumista esineellistävää seksuaalisuutta terveellisempänä ja parempana vaihtoehtona kuin kristillinen moraali, ovat kyllä suoraan sanottuna pahan asialla. Mitä sitä kaunistelemaan ja kiertelemään.
Pornoteollisuus, ihmiskauppa ja seksibisnes ovat massiivisia rahasampoja, joiden tuotot eivät suinkaan mene vapaaehtoisesti ruumistaan käyttöön tarjoavien toimijoiden taskuun. Porno ei myöskään ole "normaalia" ja "terveellistä", vaikka sitä meille aktiivisesti eri tahoilta nykyään markkinoidaankin. Siihen liittyy väkivaltaa, hyväksikäyttöä, vastuuttomuutta ja ihmiselämän halventamista. Sanokoot moisen viihteen ystävät asiasta mitä lystäävät.
Yhteiskunnan yliseksualisoituminen ja seksuaalimoraalin etääntyminen kristillisestä perheihanteesta ei ole tuonut mukanaan ainakaan mitään vapautunutta onnelaa, jos tarkastellaan esimerkiksi seksuaalirikostilastoja ja erilaisten ruumiinkuvaan liittyvien häiriöiden yleistymistä.
Olennaista tässä asetelmassa on mielestäni nyt kuitenkin se, että kristillisessä kirkossa näyttää hajaannus vain lisääntyvän ja vastustajat käyvät hyökkäykseen. Seksuaalisuus on jälleen kerran hyvä käsikassara, koska se näyttää niin kovasti kansakunnan enemmistöä kiinnostavan. Meille täällä Suomessa uskonnonvastaisuus onkin aika uusi tilanne. Monessa muussa maailmankolkassa se on arkipäivää.
Joskus surullisista ja vastenmielisistä asioista voi kuitenkin seurata hyvää. Jospa tämmöinen kampanjointi nyt herättelisi meitä nukkuvia kansankirkon jäseniäkin pohtimaan mikä on todella tärkeätä, mihin haluamme uskoa ja sitoutua.
Jos vaihtoehtoina iltalukemiseksi tarjotaan Raamattua tai pornolehtiä, niin tottavieköön minä ainakin tartun vilkkaasti siihen Isoon Kirjaan, niin laiska kuin olenkin sitä yleensä lukemaan.
En yleensä jaksa kovin intensiivisesti seurata median kirjoittelua kirkkoon ja kristinuskoon liittyvistä aiheista (koska jutuissa mielestäni niin usein keskitytään sensaatiohakuisesti valittuihin epäolennaisuuksiin). Tämä kampanja kuitenkin herättää minussa kuvotusta ja syvää surua.
Ihmiset, jotka aktiivisesti markkinoivat hedonistista, ihmisruumista esineellistävää seksuaalisuutta terveellisempänä ja parempana vaihtoehtona kuin kristillinen moraali, ovat kyllä suoraan sanottuna pahan asialla. Mitä sitä kaunistelemaan ja kiertelemään.
Pornoteollisuus, ihmiskauppa ja seksibisnes ovat massiivisia rahasampoja, joiden tuotot eivät suinkaan mene vapaaehtoisesti ruumistaan käyttöön tarjoavien toimijoiden taskuun. Porno ei myöskään ole "normaalia" ja "terveellistä", vaikka sitä meille aktiivisesti eri tahoilta nykyään markkinoidaankin. Siihen liittyy väkivaltaa, hyväksikäyttöä, vastuuttomuutta ja ihmiselämän halventamista. Sanokoot moisen viihteen ystävät asiasta mitä lystäävät.
Yhteiskunnan yliseksualisoituminen ja seksuaalimoraalin etääntyminen kristillisestä perheihanteesta ei ole tuonut mukanaan ainakaan mitään vapautunutta onnelaa, jos tarkastellaan esimerkiksi seksuaalirikostilastoja ja erilaisten ruumiinkuvaan liittyvien häiriöiden yleistymistä.
Olennaista tässä asetelmassa on mielestäni nyt kuitenkin se, että kristillisessä kirkossa näyttää hajaannus vain lisääntyvän ja vastustajat käyvät hyökkäykseen. Seksuaalisuus on jälleen kerran hyvä käsikassara, koska se näyttää niin kovasti kansakunnan enemmistöä kiinnostavan. Meille täällä Suomessa uskonnonvastaisuus onkin aika uusi tilanne. Monessa muussa maailmankolkassa se on arkipäivää.
Joskus surullisista ja vastenmielisistä asioista voi kuitenkin seurata hyvää. Jospa tämmöinen kampanjointi nyt herättelisi meitä nukkuvia kansankirkon jäseniäkin pohtimaan mikä on todella tärkeätä, mihin haluamme uskoa ja sitoutua.
Jos vaihtoehtoina iltalukemiseksi tarjotaan Raamattua tai pornolehtiä, niin tottavieköön minä ainakin tartun vilkkaasti siihen Isoon Kirjaan, niin laiska kuin olenkin sitä yleensä lukemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti