Tänä keväänä on päässäni soinut sitkeästi vanha nuoren seurakunnan veisu, johon ehdin seurakuntatyövuosinani niin perusteellisesti kyllästyä, ettei sitä silloin olisi saanut soimaan väkisinkään. Nyt on kai aikaa kulunut tarpeeksi ja puhkilaulettu tuntuu taas koskettavalta ja rakkaalta.
Tietääkseni sanoittaja Mirjami Lähteenkorva on kirjoittanut tekstinsä todellisen kokemuksen pohjalta. Jostain muistan kuulleeni, että se lapsikin, joka lauluun inspiraation antoi, olisi nykyään melko julkisessa ammatissa (tohtori Pekka Puska).
Minulle erityisen tärkeää on ollut se, että sama ihminen, joka kertoi kenestä tuo laulu olisi kirjoitettu, väitti sen saaneen alkunsa siinä samassa kirkossa, jonka seinän takana Vaasan Palosaarella aikoinaan kävin päiväkerhoa.
Oli miten oli, tänä keväänä olen saanut ihailla uuden kotini pihalla kaikkea sitä, mitä olen aina rakastanut: suuria, vanhoja omenapuita, syreenipensaita, sammaloituneita kiviä ja nurmikkoa, suuria kuusia ja toistasataa vuotta vanhoja koivuja ja pieniä kukkasia siellä täällä.
Kaiken tämän keväisen vihreyden ja sydäntä kouraisevan kauneuden keskellä olen ollut hyvin väsynyt ja kaivannut salaa kotiin. En kuitenkaan minnekään maalliseen paikkaan, vaan sinne jonnekin, jonka toivon odottavan edessäpäin.
Tämä laulu tuntuu kiteyttävän nyt kaipaukseni osuvasti:
Kirkossa
Tietääkseni sanoittaja Mirjami Lähteenkorva on kirjoittanut tekstinsä todellisen kokemuksen pohjalta. Jostain muistan kuulleeni, että se lapsikin, joka lauluun inspiraation antoi, olisi nykyään melko julkisessa ammatissa (tohtori Pekka Puska).
Minulle erityisen tärkeää on ollut se, että sama ihminen, joka kertoi kenestä tuo laulu olisi kirjoitettu, väitti sen saaneen alkunsa siinä samassa kirkossa, jonka seinän takana Vaasan Palosaarella aikoinaan kävin päiväkerhoa.
Oli miten oli, tänä keväänä olen saanut ihailla uuden kotini pihalla kaikkea sitä, mitä olen aina rakastanut: suuria, vanhoja omenapuita, syreenipensaita, sammaloituneita kiviä ja nurmikkoa, suuria kuusia ja toistasataa vuotta vanhoja koivuja ja pieniä kukkasia siellä täällä.
Kaiken tämän keväisen vihreyden ja sydäntä kouraisevan kauneuden keskellä olen ollut hyvin väsynyt ja kaivannut salaa kotiin. En kuitenkaan minnekään maalliseen paikkaan, vaan sinne jonnekin, jonka toivon odottavan edessäpäin.
Tämä laulu tuntuu kiteyttävän nyt kaipaukseni osuvasti:
Kirkossa
Juu, minä olen kuullut kans, että Vaasan suunnalle laulun synty sijoittuisi. "Tuli kirkkoon" on ensi kesän teemana Vaasassa Uusheräyksen kesäseuroissa 23.-25.7. Sopivasti kaksimerkityksinen otsikko.
VastaaPoistaEhdin minäkin kyllästyä tuohon kipaleeseen, mutta kuten sanoit, kotikaipuu siinä koskettaa, myös tällaista perustervettä. Toisinaan itseni valtaavan kaipauksen valossa voin vain kuvitella sinun tuntojasi.