Häkeltyneenä ja vähän yllättyneenä laitan nyt tänne kuitenkin vielä yhden postauksen siltä varalta, että joku Toivonkodin lukijoista haluaa käydä kurkkaamassa myös uutta blogiani, jonka tämän tilalle perustin.
Pitkälti samoja teemoja siellä pyöritellään kuin täälläkin, mutta siinä mielessä rehellisemmin, että en edes lupaile etsiväni teksteihin valoisaa tai toiveikasta sävyä. Takeita ei ole myöskään siitä, että kristinusko on postauksissa esillä yhtä keskeisesti kuin täällä. (Eihän sekään toki minnekään katoa, kun sattuu olemaan elämäni perusta).
Hieman typerältähän tämmöinen blogien lakkauttelu ja aloittaminen saattaa vaikuttaa, mutta minulla on siihen perusteltu syy: Jos lupaan esittelytekstissä etsiä toivoa ja ryven sitten joka postauksessa omassa masennuksessani koen pettäväni lukijat turhilla lupauksilla.
Arkisissa kohtaamisissa ajaudun jo ihan tarpeeksi teeskentelmään valoisampaa kuin oikeasti olen (jotta en vetäisi muita mukaan synkkyyteeni., ahdistaisi tai ikävystyttäisi).
Olen kuitenkin nauttinut tämän blogin upeista ja syvällisistä kommenteista niin valtavasti, että kovasti ilahdun, jos edes joku löytää uusillekin sivuilleni ja jaksaa niitä taas joskus kommentoida. Osoite on Krätyakan ylivuotoventtiili.
Edit. Sekin kokeilu meni sitten muutaman kuukauden jälkeen puihin. Nyt minut löytää osoitteesta:
Kahden talon tarinoita
Hieman typerältähän tämmöinen blogien lakkauttelu ja aloittaminen saattaa vaikuttaa, mutta minulla on siihen perusteltu syy: Jos lupaan esittelytekstissä etsiä toivoa ja ryven sitten joka postauksessa omassa masennuksessani koen pettäväni lukijat turhilla lupauksilla.
Arkisissa kohtaamisissa ajaudun jo ihan tarpeeksi teeskentelmään valoisampaa kuin oikeasti olen (jotta en vetäisi muita mukaan synkkyyteeni., ahdistaisi tai ikävystyttäisi).
Olen kuitenkin nauttinut tämän blogin upeista ja syvällisistä kommenteista niin valtavasti, että kovasti ilahdun, jos edes joku löytää uusillekin sivuilleni ja jaksaa niitä taas joskus kommentoida. Osoite on Krätyakan ylivuotoventtiili.
Edit. Sekin kokeilu meni sitten muutaman kuukauden jälkeen puihin. Nyt minut löytää osoitteesta:
Kahden talon tarinoita
olipa hyvä että poikkesin, jotenkin vaan tuntui siltä. pysy siellä, kipitän oitis perässä...
VastaaPoistaHei, hienoa, olen jo ehtinyt harmitella tämän blogin päättymistä, mutta seuraan linkkiä uuteen blogiisi!
VastaaPoistaMinäkin klikkasin kokeeksi oman blogini linkkiä Toivon kotiin olettaen, että tulee viesti page not found, mutta tämä oli mukava yllätys. Kunhan saan äntihin, vaihdan linkkivinkkiini Toivon kodin tilalle "ylitsevuotaivaisen maljasi".
VastaaPoistaHei, voisiko siellä uudessakin blogissa kommentointi toimia kuin täällä: nimi/URLosoite. En osaa kommentoida siihen uuteen, kovasti haluaisin!
VastaaPoistaKiva, kun löysit, Aila ;)
VastaaPoistaHyvä, kun huomautit. En ollut hoksannut tarkistaa koko asetuksia, Leena. Nyt pitäisi pelittää..
On hyvä yrittää tarkastella asioita "toivon" näkökulmasta, mutta jossain ne höyryt on hyvä päästää, jos ei livenä päin toisten naamaa. Siis onnea uudelle blogille, mukana tullaan.
VastaaPoista