Tänään on koko päivän möllöttänyt taivaalla kummallisen oranssinkukertava kuu. Vasta äsken luin jonkun toisen blogista, että eilen oli kuunpimennys. Ehkä se on johtunut siitä sitten.Edellisen kerran, kun rekisteröin kuunpimennyksen (siitä on useita vuosia, joten niitä on tässä välissä ehtinyt olla ties kuinka monta. En ole tällaisissa asioissa kovin aikaani seuraava yksilö) se tapahtui aikaisin aamulla ja sitä seurasi sangen merkillinen päivä. Tapahtui asioita, joita en todennäköisesti koskaan unohda. Ne eivät olleet positiivisia, mutta eivät pelkästään ikäviäkään. Omituisia lähinnä.
Tämän päivän raamatunteksti saattelee mukavasti alkavaan vuoteen:
Ajatus siitä, että menneet saa jättää taakseen on vapauttava. Ensimmäinen siemenluettelokin jo kolahti postilaatikkoon, joten joku muukin uskoo uuden kevään ja kasvun mahdollisuuteen.
Ehkä huomenna kuu taas möllöttää ihan normaalin värisenä ja olokin palautuu tästä edes hieman toimintakykyisempään suuntaan. Luvataanhan tuossa raamatunkohdassakin melkein mahdottomia: teitä korpeen ja virtoja erämaahan. Ehkä myös uutta elämää ja kasvua tähän sisäiseen näivetykseeni..
Tämän päivän raamatunteksti saattelee mukavasti alkavaan vuoteen:
Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.
Jes. 43:18-19Ajatus siitä, että menneet saa jättää taakseen on vapauttava. Ensimmäinen siemenluettelokin jo kolahti postilaatikkoon, joten joku muukin uskoo uuden kevään ja kasvun mahdollisuuteen.
Ehkä huomenna kuu taas möllöttää ihan normaalin värisenä ja olokin palautuu tästä edes hieman toimintakykyisempään suuntaan. Luvataanhan tuossa raamatunkohdassakin melkein mahdottomia: teitä korpeen ja virtoja erämaahan. Ehkä myös uutta elämää ja kasvua tähän sisäiseen näivetykseeni..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti