perjantai 20. helmikuuta 2009

Puutarhakautta odotellessa

Puutarhasta kasveineen saan aina valtavasti iloa ja lohtua, vaikken viime vuosina ole kovin huolellisesti viljelyksiäni jaksanutkaan hoitaa. Puutarhaharrastukseen liittyy sellainenkin mielenkiintoinen puoli, että yllätysten - sekä iloisten että ikävämpien - mahdollisuus on suuri. Aina ei puutarhuri korjaa sitä, mitä on kylvänyt. Joskus voi kasvun antaja tai jokin vallan arvaamaton taho päättää toisin. (Esimerkiksi meidän kissat, joilla on tapana järjestää kylvörivit mielensä mukaisiksi, eivätkä ne silloin ole ainakaan suoria).

Tänään kuulin pitkästä aikaa radiosta kappaleen, jonka olen tehnyt kauan sitten. Miten lie toimittajan haltuun päätynyt sekin muinainen äänite. Sanat tuntuivat samalla kertaa tutuilta ja vierailta. Aivan kuin ne olisi joku muu kirjoittanut. Sopivat silti tämänhetkiseen olotilaani paremmin kuin hyvin.

Surusiemenet on nyt kylvetty ja ne odottavat jossain lumen alla. Kunpa niistä tosiaan joskus kasvaisi jotain hyvää, hyödyllistä tai kaunista. Tuntuu pahalta ajatella, että kaikki tämä kipu olisi turhaa.


Surusiemenistä

Hautasin murheeni maahan mieleni puutarhaan.
Surujen sirpaleet peitin reunalle kasvimaan.
Unelmien tuhkaa päälle heittelin.
Lumi satoi maahan ja paikan unohdin.

Surusta kasvoi laulu, kuin nuori puu,
jonka oksat tuulessa notkeina taipuu.
Saa kasvuun voiman maasta ja ylhäältä sataa.
Toivon että joskus se kantaa hedelmää.

Surusiemenistä, pettymyksen karvaista hedelmistä
saattaa kasvaa uutta elämää.
Jumalalla on voima uutta luoda ja muuttaa entinen,
haavat hoitaa ja parantaa.

Kirkkaudestasi aurinko valon saa.
Sinun voimastasi elää tää maa.
Anna tuulen tuulla ja puhaltaa
kuolleen ja kuivan se viedä saa.

Surusiemenistä, pettymyksen karvaista hedelmistä
saattaa kasvaa uutta elämää.
Jumalalla on voima uutta luoda ja muuttaa entinen,
haavat hoitaa ja parantaa.

3 kommenttia:

  1. Tämä on mielestäni yksi kauneimmista lauluistasi, monella tapaa, ainakin niistä, jotka olen kuullut. Toki tyttärellemme tekemäsi on läheisin :)
    Kiitos lauluista! Aila

    VastaaPoista
  2. Heippa. Tämä kyseinen laulu on jäänyt mieleeni jostain vuodelta 1995-1996. Kappale oli jossakin näytelmässä kun opiskelin nuoristyönohjaajaksi. Se osui ja upposi nuoreen mieheen. Vuosien varrella olen aina välillä laulanut sitä lohdukseni ja miettinyt kenen tekemä tämä laulu on. Nyt kun löysin netistä nämä sanat, niin olen jo esittänytkin kappaletta ( siis melodialla, jonka olen kuullut viimeksi kohta 20 vuotta sitten) joissakin tilaisuuksissa. Kuka siis olet biisintekijä ja voiko äänitettä saada vielä jostain? Kiitos hienosta laulusta! T: Matti-Pekka Piirainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hauska kuulla :) Äänite, jolla tuo kappale oli, ilmestyi pelkästään c-kasettina. Se oli Kimmo Niskalan (diakoni-nuorisonohjaaja. Asuu Alajärvellä, mutta työskentelee tietääkseni muualla, ehkä Lapualla) omakustanne, jolla puolet kappaleista on hänen tekemiään ja esittämiään. Tuo biisi on minun tekemäni. Kimmo taisi teettää myöhemmin äänitteestä pienen määrän cd:itä, joten häneltä kannattaisi kysyä, jos olet valmis näkemään niin ison vaivan. Nimeäni en viitsi näin julkisesti paljastaa, mutta sähköpostiosoitteeni on millan.backwoods@gmail.com. Jos sieltä kysyt niin kerron;) Kaikkea hyvä sinuille.

      Poista